Stadi on buli mut snadi

Olin hankkinut lomalukemiseksi Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Westön kirjan innoittamana pyysin siippaa mukaani Kivinokkaan. En ole ikinä käynyt siellä, mutta usein olen suunnitellut. Luulenpa, että tämä kerta ei jäänyt viimeiseksi.

Iltakävely kannatti. Nokalta avautui kaunis, rauhallinen maisema Vanhankaupunginlahdelle. Vastarannalla siinteli Arabianrannan täyteenrakennettu alue. Lahdella jökötti lapsuuteni kesäsiirtolasaari Kuusiluoto sekä Lammassaari, jossa olemme useinkin käyneet kesäretkillä.

Katukäännytystä

Kirkollisen Kotimaa-lehden huumroimies Olli Seppälä ihmettelee, missä ovat kirkon feissarit. Olli palkitsee lukijansa pienellä vitsillä, jota en nyt tähän viitsi pölliä. Käykää lukemassa.

Neliapiloita

Vaikka Rinne-blogissa on ollut hiljaista, rikkaruohonkasvatusprojekti on edennyt ja tulokset ovat hyviä. Tänä vuonna rinne kukoistaa. Osaselitys on kesän runsaissa sateissa, osa selityksestä on, valitettavasti, siinä, että joku puutarhafirman työntekijä heitti, kun silmäni vältti, tuhdisti apulantaa rinteeseen. No, sille nyt ei voi mitään.
Joka tapauksessa yhtenä päivänä löysin kaksi neliapilaa samasta puna-apilan varresta.

Langaton ilmainen yhteys Helsingissä

Stello valitteli, ettei löytänyt Helsingistä langatonta verkkoa.
Nykyään pitäisi löytyä.

Pohjoisnapa on sulanut ja Suomi on olennaisesti kaventunut

Ostin maapallon Anttilasta. Hinta oli 4,50 €
Pallo on saksalaista laatutyötä.
Pallot kuitenkin kertovat hieman toisesta ajasta kuin missä nyt elämme. Suomi ainakin on yllättävän kapea. Itäraja menee jostain Sipoosta Piippolaan ja siitä pohjoisraja Tornioon. Pohjoisnapa on sulanut.

Minut hyväksyttiin Kelvottomien kirjailijoiden seuraan!

SusuPetal on perustanut Kelvottomien kirjailijoiden seuran. Olen vaatimattomuuksissani jättänyt tähän saakka kertomatta, että minut on hyväksytty kyseisen seuran jäseneksi. Tämä laajakatseinen ja suuri joukko löytyy SusuPetalin Vuodatus-blogista SusuPetal Kuva ja Sana. Kannattaa tutustua jengiin ja tulla mukaan :)

Edit. 29.6. kuva lisätty.

Käytiin Ikeassa

Ei sieltä juuri muuta ostettu kuin keksejä.
Tässä ensimmäinen ajatus, mikä tuli kuopuksen mieleen. Ja lisää tuli pian, mutta jätetään vähän kommentoijillekin. Voitte siis keksiä kekseistä lisää sanoja, jos huvittaa.
On muuten aika edullinen huvi oikeillakin kekseillä: 1,25 € boksi.

Valokuvatorstai: Rappion estetiikka

Tämän viikon aihe Valokuvatorstaissa on Rappion estetiikka.
Näillä main rappion estetiikkaa on runsaasti, se on populaari taidesuuntaus. Itsekin olen sen ystävä.
Kuva on otettu viime syksynä Malmin aseman kupeesta bussipysäkiltä.

Kirsi blogeissa ja muuten netissä

Neulekirppu haastoi kertomaan blogaamisesta.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
758 entryä verkkolehdessäni. 127 postausta Mosaiikki-blogissani ja 49 postausta Nepotiassa. Minulla on muitakin blogeja, mutta niitä en nyt tässä erittele.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?
Aloin kirjoittaa pitääkseni yllä ammattitaitoa ja kehittyäkseni kirjoittajana. Blogaamisen myötä vuorovakutus toisten blogaajien kanssa on tullut itselleni entistä tärkeämmäksi.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Työni vie minut milloin mihinkin netissä. En pääse urautumaan. Säännöllisesti luen rss-syötteet omista suosikeistani. Joskus on aika kiire. Silloin lukeminen on ylimalkaista. Toisinaan sukellan johonkin asiaan vähän perusteellisemmin.
Olen ryhmitellyt rss:t aihepiirien mukaan. Uutiset, kehitysmaat, ympäristöasiat, terveys, kirkko, käsityöt, suvun kuulumiset... Päivälehtien syötteitä luen ehtimiseen, samoin maailma. nettiä. Wikipediaa käytän ahkerasti, samoin kaannos.comia.

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
On, myllyniemi.biz ja sen lisäksi pistin muinoisen graduni näkyville: http://personal.inet.fi/surf/kirsi.myllyniemi/
Nykyiselläni en ennätä tarpeeksikaan usein päivittää tätä sivustoa, kun aika menee blogeissa, joita minulla on muitakin kuin yllä mainitut.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Maailman yleisintä kieltä: huonoa englantia osaan puhua, jos saan sanaa suustani. Ruotsia osaan samantyyppisellä periaatteella. Kirjoittaen kielitaitoni on paljon parempi kuin puhuen. Lisäksi ymmärrän yllättävän montaa kieltä auttavasti, mutta sitähän ei kysytty.

6. Mitkä ohjelmat seuraat tv:stä?
En katsele säännöllisesti telkkaria, jos nyt en uutisia.

7. Hissi vai portaat?
Portaat.

8. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?
Enpä ole erityisen taikauskoinen.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa.
Olisin haastanut Maijun. Olisin haastanut myös Savisudin, mutta hän on jo ehtinyt vastata. Lisäksi haastan kenet tahansa, joka asiasta innostuu.

Pölynimuripussikaupan logiikkaa ihmetyttää

Mistä te muut ostatte pölynimuripussinne? Kuinka onnistutte löytämään imuriin sopivat pussit?
Kirjoitin tänään oikein muistilapun, jotta muistan, minkä tyyppinen Melissa ja minkä tyyppinen Electrolux, jotta tulisi sopivia. No, Malmilla on tarjolla pelkkiä Sini-pusseja, joiden pussit "sopivat" hyvin moneen erimerkkiseen imuriin kukin. Toisesta kaupasta löysin "sopivan" pussin Electroluxiin. (Se sopi istukkapuoleen, mutta pussi oli vetoisuudeltaan kaksinkertainen alkuperäiseen verraten.
Olisin myös kovin kiinnostunut tietämään, miten kodinkoneteollisuus hyötyy siitä, että se tekee jokaiseen imurityyppiin erilaisen pussin? Onko joku imurivalmistaja, jonka pussit sopivat sen kaikkiin imureihin? Onko edes sellaista imurikauppaa, jossa myydään pölypusseja niihin imureihin, joita kaupassa myydään? Esimerkiksi Malmin Citymarketissa oli hyllyssä samanmerkkisiä ja -tyyppisiä (tosin siis eri vuosimallia) imureita kuin meillä on, mutta merkkipusseja ei ollut tarjolla.
Onko tarkoitus, että aina ostetaan uusi imuri, kun pölypussi täyttyy, kuten on tarkoitus, että ostetaan uusi tulostin, kun mustesäiliö tyhjenee?
Olisiko joku kiltti ja kertoisi, ovatko kestopussit hyviä.

Käytettävyyttä, pliis

Yritin löytää tietoa eilisesta Helsingin Kaupunginteatterin Kaunotar ja hirviö -esityksestä teatterin kotisivulta, mutta en löytänyt oikeastaan mitään etsimääni. Ehkä tietoa ei ole verkossa, ehkä se on jossain siellä. En löytänyt edes webmasterin palautelomaketta. Kaikkea flässiä sun muuta kyllä näkyi, mutta se ei nyt kiinnostanut.

Koskeekohan laki poliiseja?

Nykyinen työpisteeni on ikkunan ääressä. Tästä näkee kaikenlaista: äsken tuossa teki u-käännöksen poliisiauto, jonka kuski puhui kännykkään ilman handsfree-laitetta. Ei sillä: pahempaakin täältä näkyy. Kadulla on kolmenkympin rajoitus ja kovin harva sitä noudattaa. Lisäksi palvelutaksit ajelevat jalkakäytävillä ja lähes vakiintunut tapa on pysäköidä jalkakäytäville.

Valokuvatorstai: Lista

Onhan minulla ainakin yksi elämää suurempi lista; tämä lista on sitä paitsi valokuvauslista. Blogisiskon innoittamana aloin kuvata vanhoja osoitteitani. Juuri eilen kävelin bussipysäkille kiertotietä Castreninkadun kautta nimenomaan ottaakseni kuvan yhdestä talosta, jossa olen muutaman vuoden asunut ja joka sitä paitsi sopii juuri tänne Nepotiaan kuin sormi nenään. Lista on melko pitkä ja edellyttää hieman reissaamista myös provinsseissa. Ensimmäinen kotini Etelä-Haagassa on enää muisto vain, mutta tärkeä muisto itselleni.
Valokuvatorstain tämän viikon haaste on seuraava tekstilainaus:

"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."

Viisi kurssia -meemi

Pauli haastoi minut kurssimeemiin. Vastaan siihen ensin. Olen saanut toisenkin haasteen, mutta siihen vasttaminen jää vähän tuonnemmaksi.

Tässä säännöt:"Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua."

Paulin kursseista valitsin tämän:
1. Parisuhteen aakkoset – arjen aallokko 2 (O-Ö)

Jatkamme arjen vuoristoradalla, esim. seuraavat ongelmat ovat sinulle tämän kurssin jälkeen historiaa:

P - pikkujoulut
R – roskien vienti
T – tiskikoneen oikea täyttö
V - kun ottaa päähän

2. Miten saamme murrosikäisen rakastamaan kotitöitä

Kurssin suorittanut hallitsee viestinnän perheen murrosikäisten nuorten kanssa kitkattomasti.
Kurssin suorittanut osaa käskyttää nuoria jätteiden kierrätyksen, kodin siisteyden, ruoanlaiton ja kielenkäytön kysymyksissä tehokkaasti ja vaikuttavasti.
Kurssilla saadaan valmiudet myös syvällisten keskustelujen dynamiikkaan.

3. Miten päin luu pannaan kurkkuun

Miten käsitellään henkilöä, joka ilmiselvästi on päättänyt tehdä maanpäällisestä elämästäsi helvetin? Kurssin suorittaneella on valmiudet kommunikoida tehokkaasti naapurin kanssa, joka väittää, että kävelet puukengät jalassa imuroimassa lukaaliasi yökahdelta. Osaat myös puolustautua lähimmän esimiehesi esittämiä aiheettomia syytöksiä vastaan ja saat järkesi juoksemaan riittävän nopeasti sanoaksesi napakasti sille, joka heittelee ilkeyksiä alvariinsa.

4. Rytmitaju kuntoon kevääksi

Kurssin suorittaneella on valmius osallistua mihin tahansa tanssitapahtumaan ja -kurssiin pelkäämättä koko ajan sitä, että astuu partnerinsa varpaille. Kurssin suorittanut osaa myös taputtaa tahdissa.

5. Säilytä hymysi

Kurssi antaa valmiudet ystävälliseen asiakaspalveluun ja puhelinkeskusteluun silloinkin, kun keskustelukumppani karjuu ja nimittelee. Kurssilla harjoitellaan provosoitumatta olemisen taitoa kolmanteen asteeseen saakka.

Minäpä haastan Henna S:n, Natalian ja Arkiterapeutti Kopsin kehittämään kursseja. Lisäksi meemi on vapaasti napattavissa :)

Valokuvatorstai: Jotain rajaa

Saastuttamiseen pitäisi saada jotain rajaa tai heikosti käy.
Valokuvatorstai.

Kaunista väkeä

Uudessa tietokoneessani on kivoja ohjelmia, joilla on mahdollista tallentaa perheemme värikästä arkea nostamatta takamustaan tuolista.

Reittä pitkin ja perinnöksi

Vietimme uutta vuotta opiskeluaikaisten ystävien seurassa. On kulunut muutama vuosi siitä, kun viimeksi juttelimme kuulumisia yhden ystäväperheen kanssa. Olemme kaikki akateemisia kansalaisia, yliopisto- ja korkeakoulututkinnot kaikilla. Ystäväperheiden lapsiakin jo kovapalkkaisissa akateemisissa ammateissa.
– Mitäs nykyisin teet?
– Opiskelen työttömyyskoulutuksessa yliopistolla.
– Ai. Itsekin olen ollut vähän samantyyppisessä.
– Tein tuossa yhden päällikön sijaisuuden, pari vuotta. Pitäisi löytää jotain että saisi toimeentulonsa.
Mies on tietojenkäsittelyn ammattilainen, mukava ja osaava. Työkokemus on vankka. Liiankin vankka. Ikää on jo vähän runsaat 50. Siinähän se.
Myös akateemisilla aloilla väheksytään kokemusta. Vitsailuun saakka. Kun etsitään ihmisiä, joilla on työkokemusta, työhönottajan hymynkareesta voi lukea pääsääntöisesti aina "Ei nyt sentään noin paljon työkokemusta."

Olen alkanut miettiä, mitkä arvot yrityksissä ohjaavat työntekijöiden palkkausta. Suhteilla ja sukulaisuussuhteilla on uussääty-yhteiskunnassa kovempi painoarvo kuin lamaa edeltäneessä. Tunnen esimerkiksi yhden teologian tohtorin, joka mielipiteineen olisi kaiken todennäköisyyden mukaan työttömyyskortistossa; sinne passitetaan vähemmästäkin, mutta kun ei ole. Miksi? Pelkkä vilkaisu hänen omaan sukupuuhunsa, hänen äitinsä sukupuuhun ja appivanhempien sukupuuhun selittää, miksi kaveri putoaa aina jaloilleen.

Neulekirpun valokuvameemi 2007

Vastaan nyt Neulekirpun vuoden 2007 valokuvahaasteeseen.
Neulekirppu kyseli kuvaustilinpäätöksessä bloggaajien lempikuvia.
1. Mitä aihetta kuvasit eniten vuonna 2007? Keskityitkö johonkin vai kuvasitko kaikkea mitä eteen tuli?
Perheenjäseniä. Tässä yksi kuva perhealbumista:

2. Osallistuitko Valokuvatorstaihin tms. kuvahaasteisiin vuoden aikana?
Valokuvatorstaihin, luullakseni joka kerta. Otanpa tähän yhden mieleisimmistä kuvista. Aiheena oli Satama.

3. Mistä vuonna 2007 ottamistasi kuvista pidät itse eniten? (Onko se yksittäinen kuva vai kuvasarja tai kenties jonkun toisen ottama kuva? Voit perustella valintaasi tai pitää syyn omana tietonasi.)
Symin saarella lähellä Rodosta otetut maisemakuvat. Laitan tähän kuitenkin Rodoksen kaupungista ottamani kuvan.

4. Mitä opit kuvaamisesta vuonna 2007?
Opin käyttämään salama-automatiikkaa lähikuvauksessa.
5. Hankitko jotakin uusia lisälaitteita, uuden kameran tms. vuoden aikana? Oletko tyytyväinen hankintaansi?
Laukun kameraa varten – en kameralaukkua, vaan ostin Tallinnan-laivalta kolmen pullon viinilaukun, johon kamera ja muistiinpanovälineet mahtuvat. Harmi vain, että laukku ei ole varmaan kovin pitkäikäinen, sillä malli on mitä mainioin tarpeisiini.
Suurin hankintani kuluneena vuonna oli kuitenkin kamera. Ennätin juuri hyvissä ajoin hankkia uuden; vanha, hyvin palvellut, käytettynä ostamani Canon Power Shot G3 nääs hajosi ikävästi loppukesästä.
6. Mitä suunnittelet kuvaavasi vuonna 2008?
Kamera on lähes aina mukana, joten taitaa mennä vanhaan malliin. Muutaman julkisuuden henkilön yritän saada kuvausetäisyydelle. Työkuvauksen lisäksi harjoitan vähän kokeellista kuvankäsittelyä harrastustarpeisiin.

Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas oli vahva teatterikokemus

Olisi tehnyt mieli jatkaa pohdintaa loputtomiin. Harvoin teatterissa käynti on itsessäni herättänyt pakottavaa vuorovaikutuksen tarvetta. 

Näytelmän alkukohtauksen simputus on meistä monelle tuttua työelämästä. Suohon, ylös, suohon, ylös... Järjetöntä mopottamista. Siitä se alkoi. 

Koko runsaan kolmen tunnin ajan kerronta linkittyi omaan aikaamme ja elämään, sen järjettömyyksiin ja epäinhimillisiin tai epäoikeudenmukaisiin piirteisiin, jotka kohdistuvat pelokkaisiin, vajavaisesti toimintakykyisiin, poikkeaviin. 

Smedsin taitavuus ilmenee mielestäni esimerkiksi siinä, että hänen tarjoamansa kuva ei ole voimakkaista väreistä huolimatta yksiselitteinen. – Kuva ei tosiaankaan ole mustavalkoinen. Se ei myöskään ole punavalkoinen, vaikka yleisö pannaankin laulamaan "Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Kärsimyksen malja meillä kukkuroillaan on..." Sinivalkoinen Smedsin maailma ei ole, sehän on käynyt selväksi.

Vaikka Kristian Smeds ei rakentanut huumoria yksilösuoritusten varaan, ei ainakaan samalla tavoin kuin Edvin Laine elokuvassaan, huumoria ei suinkaan ollut unohdettu. Nuori rintamalle sodan viime vaiheessa tullut Hauhia tuo mukanaan asemasotavaiheeseen valloittavaa huumoria. Tämä tulkinta on loistava.

Myös Smedsin Honkajoki ja hänen Lammiolta saamansa kohtelu ovat vertaansa vailla. Juuri näin Suomessa kohdellaan monia puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Mutta: koskaan ei voi myöskään tietää, kuka yrittää vedättää ja aina löytyy hyväuskoinen uskonnon edustaja vähäväkisen äänitorveksi – silloinkin, kun heikkous on tekaistua.

Tämä nykyinen maailmankuva ammutaan mäsäksi, räjäytetään kappaleiksi. Lapsuus menee, menee nukkumatti, menee Lenita Airisto, menee jopa Jouko Turkkakin ja menevät maan johtajat... Tarpeeton roina, Pahvi-Sauli, romukoneet ja muu painolasti lentävät roskiin, kun uutta elämää lähdetään elämään sen mullistuksen jälkeen, joka kansaamme kohtasi.

Tulee mieleen 60-luvulta sosiologi Erich Hofferin ajatus: eivät rutiköyhät tee vallankumousta, vaan vallankumouksen tekevät äsken köyhtyneet. 

Itse kuulen tässä Smedsin ohjauksessa pienempien ikäluokkien sukupolvikapinaa. Se saattaa saada lisää voimaa taloudellisesta hyvinvoinnista syrjään sysätyistä sivistyneistöön kuuluvista pätkätyöläisistä, freelancereista ja taiteilijoista.

Näytelmän blogi.

Valokuvatorstai: Juhlava

Suomen 90-vuotisjuhlan kunniaksi Valokuvatorstain aiheena on tänään Juhlava.
Tämä kuva on otettu kolmen täkäläisen peruskoulun yhteisestä kenraaliharjoituksesta: on tullut perinteeksi, että Helsingin ylipormestari kutsuu peruskoulujen neljäsluokkalaiset itsenäisyyspäivätanssiaisiin. Näihin tanssiaisiin valmistauudutaan huolellisesti, mekkoja ommellaan ja ostetaan, hankitaan juhlakenkiä, hiuksia käherretään... Pojat saavat Helsingissä tätä nykyä usein puvun jo neljäsluokkalaisina.