Neulekirpun valokuvameemi 2007

Vastaan nyt Neulekirpun vuoden 2007 valokuvahaasteeseen.
Neulekirppu kyseli kuvaustilinpäätöksessä bloggaajien lempikuvia.
1. Mitä aihetta kuvasit eniten vuonna 2007? Keskityitkö johonkin vai kuvasitko kaikkea mitä eteen tuli?
Perheenjäseniä. Tässä yksi kuva perhealbumista:

2. Osallistuitko Valokuvatorstaihin tms. kuvahaasteisiin vuoden aikana?
Valokuvatorstaihin, luullakseni joka kerta. Otanpa tähän yhden mieleisimmistä kuvista. Aiheena oli Satama.

3. Mistä vuonna 2007 ottamistasi kuvista pidät itse eniten? (Onko se yksittäinen kuva vai kuvasarja tai kenties jonkun toisen ottama kuva? Voit perustella valintaasi tai pitää syyn omana tietonasi.)
Symin saarella lähellä Rodosta otetut maisemakuvat. Laitan tähän kuitenkin Rodoksen kaupungista ottamani kuvan.

4. Mitä opit kuvaamisesta vuonna 2007?
Opin käyttämään salama-automatiikkaa lähikuvauksessa.
5. Hankitko jotakin uusia lisälaitteita, uuden kameran tms. vuoden aikana? Oletko tyytyväinen hankintaansi?
Laukun kameraa varten – en kameralaukkua, vaan ostin Tallinnan-laivalta kolmen pullon viinilaukun, johon kamera ja muistiinpanovälineet mahtuvat. Harmi vain, että laukku ei ole varmaan kovin pitkäikäinen, sillä malli on mitä mainioin tarpeisiini.
Suurin hankintani kuluneena vuonna oli kuitenkin kamera. Ennätin juuri hyvissä ajoin hankkia uuden; vanha, hyvin palvellut, käytettynä ostamani Canon Power Shot G3 nääs hajosi ikävästi loppukesästä.
6. Mitä suunnittelet kuvaavasi vuonna 2008?
Kamera on lähes aina mukana, joten taitaa mennä vanhaan malliin. Muutaman julkisuuden henkilön yritän saada kuvausetäisyydelle. Työkuvauksen lisäksi harjoitan vähän kokeellista kuvankäsittelyä harrastustarpeisiin.

Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas oli vahva teatterikokemus

Olisi tehnyt mieli jatkaa pohdintaa loputtomiin. Harvoin teatterissa käynti on itsessäni herättänyt pakottavaa vuorovaikutuksen tarvetta. 

Näytelmän alkukohtauksen simputus on meistä monelle tuttua työelämästä. Suohon, ylös, suohon, ylös... Järjetöntä mopottamista. Siitä se alkoi. 

Koko runsaan kolmen tunnin ajan kerronta linkittyi omaan aikaamme ja elämään, sen järjettömyyksiin ja epäinhimillisiin tai epäoikeudenmukaisiin piirteisiin, jotka kohdistuvat pelokkaisiin, vajavaisesti toimintakykyisiin, poikkeaviin. 

Smedsin taitavuus ilmenee mielestäni esimerkiksi siinä, että hänen tarjoamansa kuva ei ole voimakkaista väreistä huolimatta yksiselitteinen. – Kuva ei tosiaankaan ole mustavalkoinen. Se ei myöskään ole punavalkoinen, vaikka yleisö pannaankin laulamaan "Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Kärsimyksen malja meillä kukkuroillaan on..." Sinivalkoinen Smedsin maailma ei ole, sehän on käynyt selväksi.

Vaikka Kristian Smeds ei rakentanut huumoria yksilösuoritusten varaan, ei ainakaan samalla tavoin kuin Edvin Laine elokuvassaan, huumoria ei suinkaan ollut unohdettu. Nuori rintamalle sodan viime vaiheessa tullut Hauhia tuo mukanaan asemasotavaiheeseen valloittavaa huumoria. Tämä tulkinta on loistava.

Myös Smedsin Honkajoki ja hänen Lammiolta saamansa kohtelu ovat vertaansa vailla. Juuri näin Suomessa kohdellaan monia puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Mutta: koskaan ei voi myöskään tietää, kuka yrittää vedättää ja aina löytyy hyväuskoinen uskonnon edustaja vähäväkisen äänitorveksi – silloinkin, kun heikkous on tekaistua.

Tämä nykyinen maailmankuva ammutaan mäsäksi, räjäytetään kappaleiksi. Lapsuus menee, menee nukkumatti, menee Lenita Airisto, menee jopa Jouko Turkkakin ja menevät maan johtajat... Tarpeeton roina, Pahvi-Sauli, romukoneet ja muu painolasti lentävät roskiin, kun uutta elämää lähdetään elämään sen mullistuksen jälkeen, joka kansaamme kohtasi.

Tulee mieleen 60-luvulta sosiologi Erich Hofferin ajatus: eivät rutiköyhät tee vallankumousta, vaan vallankumouksen tekevät äsken köyhtyneet. 

Itse kuulen tässä Smedsin ohjauksessa pienempien ikäluokkien sukupolvikapinaa. Se saattaa saada lisää voimaa taloudellisesta hyvinvoinnista syrjään sysätyistä sivistyneistöön kuuluvista pätkätyöläisistä, freelancereista ja taiteilijoista.

Näytelmän blogi.

Valokuvatorstai: Juhlava

Suomen 90-vuotisjuhlan kunniaksi Valokuvatorstain aiheena on tänään Juhlava.
Tämä kuva on otettu kolmen täkäläisen peruskoulun yhteisestä kenraaliharjoituksesta: on tullut perinteeksi, että Helsingin ylipormestari kutsuu peruskoulujen neljäsluokkalaiset itsenäisyyspäivätanssiaisiin. Näihin tanssiaisiin valmistauudutaan huolellisesti, mekkoja ommellaan ja ostetaan, hankitaan juhlakenkiä, hiuksia käherretään... Pojat saavat Helsingissä tätä nykyä usein puvun jo neljäsluokkalaisina.