Pölynimuripussikaupan logiikkaa ihmetyttää

Mistä te muut ostatte pölynimuripussinne? Kuinka onnistutte löytämään imuriin sopivat pussit?
Kirjoitin tänään oikein muistilapun, jotta muistan, minkä tyyppinen Melissa ja minkä tyyppinen Electrolux, jotta tulisi sopivia. No, Malmilla on tarjolla pelkkiä Sini-pusseja, joiden pussit "sopivat" hyvin moneen erimerkkiseen imuriin kukin. Toisesta kaupasta löysin "sopivan" pussin Electroluxiin. (Se sopi istukkapuoleen, mutta pussi oli vetoisuudeltaan kaksinkertainen alkuperäiseen verraten.
Olisin myös kovin kiinnostunut tietämään, miten kodinkoneteollisuus hyötyy siitä, että se tekee jokaiseen imurityyppiin erilaisen pussin? Onko joku imurivalmistaja, jonka pussit sopivat sen kaikkiin imureihin? Onko edes sellaista imurikauppaa, jossa myydään pölypusseja niihin imureihin, joita kaupassa myydään? Esimerkiksi Malmin Citymarketissa oli hyllyssä samanmerkkisiä ja -tyyppisiä (tosin siis eri vuosimallia) imureita kuin meillä on, mutta merkkipusseja ei ollut tarjolla.
Onko tarkoitus, että aina ostetaan uusi imuri, kun pölypussi täyttyy, kuten on tarkoitus, että ostetaan uusi tulostin, kun mustesäiliö tyhjenee?
Olisiko joku kiltti ja kertoisi, ovatko kestopussit hyviä.

Käytettävyyttä, pliis

Yritin löytää tietoa eilisesta Helsingin Kaupunginteatterin Kaunotar ja hirviö -esityksestä teatterin kotisivulta, mutta en löytänyt oikeastaan mitään etsimääni. Ehkä tietoa ei ole verkossa, ehkä se on jossain siellä. En löytänyt edes webmasterin palautelomaketta. Kaikkea flässiä sun muuta kyllä näkyi, mutta se ei nyt kiinnostanut.

Koskeekohan laki poliiseja?

Nykyinen työpisteeni on ikkunan ääressä. Tästä näkee kaikenlaista: äsken tuossa teki u-käännöksen poliisiauto, jonka kuski puhui kännykkään ilman handsfree-laitetta. Ei sillä: pahempaakin täältä näkyy. Kadulla on kolmenkympin rajoitus ja kovin harva sitä noudattaa. Lisäksi palvelutaksit ajelevat jalkakäytävillä ja lähes vakiintunut tapa on pysäköidä jalkakäytäville.

Valokuvatorstai: Lista

Onhan minulla ainakin yksi elämää suurempi lista; tämä lista on sitä paitsi valokuvauslista. Blogisiskon innoittamana aloin kuvata vanhoja osoitteitani. Juuri eilen kävelin bussipysäkille kiertotietä Castreninkadun kautta nimenomaan ottaakseni kuvan yhdestä talosta, jossa olen muutaman vuoden asunut ja joka sitä paitsi sopii juuri tänne Nepotiaan kuin sormi nenään. Lista on melko pitkä ja edellyttää hieman reissaamista myös provinsseissa. Ensimmäinen kotini Etelä-Haagassa on enää muisto vain, mutta tärkeä muisto itselleni.
Valokuvatorstain tämän viikon haaste on seuraava tekstilainaus:

"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."

Viisi kurssia -meemi

Pauli haastoi minut kurssimeemiin. Vastaan siihen ensin. Olen saanut toisenkin haasteen, mutta siihen vasttaminen jää vähän tuonnemmaksi.

Tässä säännöt:"Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua."

Paulin kursseista valitsin tämän:
1. Parisuhteen aakkoset – arjen aallokko 2 (O-Ö)

Jatkamme arjen vuoristoradalla, esim. seuraavat ongelmat ovat sinulle tämän kurssin jälkeen historiaa:

P - pikkujoulut
R – roskien vienti
T – tiskikoneen oikea täyttö
V - kun ottaa päähän

2. Miten saamme murrosikäisen rakastamaan kotitöitä

Kurssin suorittanut hallitsee viestinnän perheen murrosikäisten nuorten kanssa kitkattomasti.
Kurssin suorittanut osaa käskyttää nuoria jätteiden kierrätyksen, kodin siisteyden, ruoanlaiton ja kielenkäytön kysymyksissä tehokkaasti ja vaikuttavasti.
Kurssilla saadaan valmiudet myös syvällisten keskustelujen dynamiikkaan.

3. Miten päin luu pannaan kurkkuun

Miten käsitellään henkilöä, joka ilmiselvästi on päättänyt tehdä maanpäällisestä elämästäsi helvetin? Kurssin suorittaneella on valmiudet kommunikoida tehokkaasti naapurin kanssa, joka väittää, että kävelet puukengät jalassa imuroimassa lukaaliasi yökahdelta. Osaat myös puolustautua lähimmän esimiehesi esittämiä aiheettomia syytöksiä vastaan ja saat järkesi juoksemaan riittävän nopeasti sanoaksesi napakasti sille, joka heittelee ilkeyksiä alvariinsa.

4. Rytmitaju kuntoon kevääksi

Kurssin suorittaneella on valmius osallistua mihin tahansa tanssitapahtumaan ja -kurssiin pelkäämättä koko ajan sitä, että astuu partnerinsa varpaille. Kurssin suorittanut osaa myös taputtaa tahdissa.

5. Säilytä hymysi

Kurssi antaa valmiudet ystävälliseen asiakaspalveluun ja puhelinkeskusteluun silloinkin, kun keskustelukumppani karjuu ja nimittelee. Kurssilla harjoitellaan provosoitumatta olemisen taitoa kolmanteen asteeseen saakka.

Minäpä haastan Henna S:n, Natalian ja Arkiterapeutti Kopsin kehittämään kursseja. Lisäksi meemi on vapaasti napattavissa :)

Valokuvatorstai: Jotain rajaa

Saastuttamiseen pitäisi saada jotain rajaa tai heikosti käy.
Valokuvatorstai.

Kaunista väkeä

Uudessa tietokoneessani on kivoja ohjelmia, joilla on mahdollista tallentaa perheemme värikästä arkea nostamatta takamustaan tuolista.

Reittä pitkin ja perinnöksi

Vietimme uutta vuotta opiskeluaikaisten ystävien seurassa. On kulunut muutama vuosi siitä, kun viimeksi juttelimme kuulumisia yhden ystäväperheen kanssa. Olemme kaikki akateemisia kansalaisia, yliopisto- ja korkeakoulututkinnot kaikilla. Ystäväperheiden lapsiakin jo kovapalkkaisissa akateemisissa ammateissa.
– Mitäs nykyisin teet?
– Opiskelen työttömyyskoulutuksessa yliopistolla.
– Ai. Itsekin olen ollut vähän samantyyppisessä.
– Tein tuossa yhden päällikön sijaisuuden, pari vuotta. Pitäisi löytää jotain että saisi toimeentulonsa.
Mies on tietojenkäsittelyn ammattilainen, mukava ja osaava. Työkokemus on vankka. Liiankin vankka. Ikää on jo vähän runsaat 50. Siinähän se.
Myös akateemisilla aloilla väheksytään kokemusta. Vitsailuun saakka. Kun etsitään ihmisiä, joilla on työkokemusta, työhönottajan hymynkareesta voi lukea pääsääntöisesti aina "Ei nyt sentään noin paljon työkokemusta."

Olen alkanut miettiä, mitkä arvot yrityksissä ohjaavat työntekijöiden palkkausta. Suhteilla ja sukulaisuussuhteilla on uussääty-yhteiskunnassa kovempi painoarvo kuin lamaa edeltäneessä. Tunnen esimerkiksi yhden teologian tohtorin, joka mielipiteineen olisi kaiken todennäköisyyden mukaan työttömyyskortistossa; sinne passitetaan vähemmästäkin, mutta kun ei ole. Miksi? Pelkkä vilkaisu hänen omaan sukupuuhunsa, hänen äitinsä sukupuuhun ja appivanhempien sukupuuhun selittää, miksi kaveri putoaa aina jaloilleen.

Neulekirpun valokuvameemi 2007

Vastaan nyt Neulekirpun vuoden 2007 valokuvahaasteeseen.
Neulekirppu kyseli kuvaustilinpäätöksessä bloggaajien lempikuvia.
1. Mitä aihetta kuvasit eniten vuonna 2007? Keskityitkö johonkin vai kuvasitko kaikkea mitä eteen tuli?
Perheenjäseniä. Tässä yksi kuva perhealbumista:

2. Osallistuitko Valokuvatorstaihin tms. kuvahaasteisiin vuoden aikana?
Valokuvatorstaihin, luullakseni joka kerta. Otanpa tähän yhden mieleisimmistä kuvista. Aiheena oli Satama.

3. Mistä vuonna 2007 ottamistasi kuvista pidät itse eniten? (Onko se yksittäinen kuva vai kuvasarja tai kenties jonkun toisen ottama kuva? Voit perustella valintaasi tai pitää syyn omana tietonasi.)
Symin saarella lähellä Rodosta otetut maisemakuvat. Laitan tähän kuitenkin Rodoksen kaupungista ottamani kuvan.

4. Mitä opit kuvaamisesta vuonna 2007?
Opin käyttämään salama-automatiikkaa lähikuvauksessa.
5. Hankitko jotakin uusia lisälaitteita, uuden kameran tms. vuoden aikana? Oletko tyytyväinen hankintaansi?
Laukun kameraa varten – en kameralaukkua, vaan ostin Tallinnan-laivalta kolmen pullon viinilaukun, johon kamera ja muistiinpanovälineet mahtuvat. Harmi vain, että laukku ei ole varmaan kovin pitkäikäinen, sillä malli on mitä mainioin tarpeisiini.
Suurin hankintani kuluneena vuonna oli kuitenkin kamera. Ennätin juuri hyvissä ajoin hankkia uuden; vanha, hyvin palvellut, käytettynä ostamani Canon Power Shot G3 nääs hajosi ikävästi loppukesästä.
6. Mitä suunnittelet kuvaavasi vuonna 2008?
Kamera on lähes aina mukana, joten taitaa mennä vanhaan malliin. Muutaman julkisuuden henkilön yritän saada kuvausetäisyydelle. Työkuvauksen lisäksi harjoitan vähän kokeellista kuvankäsittelyä harrastustarpeisiin.

Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas oli vahva teatterikokemus

Olisi tehnyt mieli jatkaa pohdintaa loputtomiin. Harvoin teatterissa käynti on itsessäni herättänyt pakottavaa vuorovaikutuksen tarvetta. 

Näytelmän alkukohtauksen simputus on meistä monelle tuttua työelämästä. Suohon, ylös, suohon, ylös... Järjetöntä mopottamista. Siitä se alkoi. 

Koko runsaan kolmen tunnin ajan kerronta linkittyi omaan aikaamme ja elämään, sen järjettömyyksiin ja epäinhimillisiin tai epäoikeudenmukaisiin piirteisiin, jotka kohdistuvat pelokkaisiin, vajavaisesti toimintakykyisiin, poikkeaviin. 

Smedsin taitavuus ilmenee mielestäni esimerkiksi siinä, että hänen tarjoamansa kuva ei ole voimakkaista väreistä huolimatta yksiselitteinen. – Kuva ei tosiaankaan ole mustavalkoinen. Se ei myöskään ole punavalkoinen, vaikka yleisö pannaankin laulamaan "Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Kärsimyksen malja meillä kukkuroillaan on..." Sinivalkoinen Smedsin maailma ei ole, sehän on käynyt selväksi.

Vaikka Kristian Smeds ei rakentanut huumoria yksilösuoritusten varaan, ei ainakaan samalla tavoin kuin Edvin Laine elokuvassaan, huumoria ei suinkaan ollut unohdettu. Nuori rintamalle sodan viime vaiheessa tullut Hauhia tuo mukanaan asemasotavaiheeseen valloittavaa huumoria. Tämä tulkinta on loistava.

Myös Smedsin Honkajoki ja hänen Lammiolta saamansa kohtelu ovat vertaansa vailla. Juuri näin Suomessa kohdellaan monia puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Mutta: koskaan ei voi myöskään tietää, kuka yrittää vedättää ja aina löytyy hyväuskoinen uskonnon edustaja vähäväkisen äänitorveksi – silloinkin, kun heikkous on tekaistua.

Tämä nykyinen maailmankuva ammutaan mäsäksi, räjäytetään kappaleiksi. Lapsuus menee, menee nukkumatti, menee Lenita Airisto, menee jopa Jouko Turkkakin ja menevät maan johtajat... Tarpeeton roina, Pahvi-Sauli, romukoneet ja muu painolasti lentävät roskiin, kun uutta elämää lähdetään elämään sen mullistuksen jälkeen, joka kansaamme kohtasi.

Tulee mieleen 60-luvulta sosiologi Erich Hofferin ajatus: eivät rutiköyhät tee vallankumousta, vaan vallankumouksen tekevät äsken köyhtyneet. 

Itse kuulen tässä Smedsin ohjauksessa pienempien ikäluokkien sukupolvikapinaa. Se saattaa saada lisää voimaa taloudellisesta hyvinvoinnista syrjään sysätyistä sivistyneistöön kuuluvista pätkätyöläisistä, freelancereista ja taiteilijoista.

Näytelmän blogi.

Valokuvatorstai: Juhlava

Suomen 90-vuotisjuhlan kunniaksi Valokuvatorstain aiheena on tänään Juhlava.
Tämä kuva on otettu kolmen täkäläisen peruskoulun yhteisestä kenraaliharjoituksesta: on tullut perinteeksi, että Helsingin ylipormestari kutsuu peruskoulujen neljäsluokkalaiset itsenäisyyspäivätanssiaisiin. Näihin tanssiaisiin valmistauudutaan huolellisesti, mekkoja ommellaan ja ostetaan, hankitaan juhlakenkiä, hiuksia käherretään... Pojat saavat Helsingissä tätä nykyä usein puvun jo neljäsluokkalaisina.

Mä osasin

Eläkkeelle juuri siirtynyt ystäväni pyysi apua. Hän tahtoi digitoida puheensa ja siirtää nettiin. Emmin vähän, mutta lupauduin kuitenkin auttamaan. Itselläni on ollut vähän samansuuntainen proggis tekeillä, mutta toisenlaisin laittein. Nyt on Liisin PC:lle asennettu Audacity ja kone kiinnitetty stereoihin. Ei edes tarvinnut kauppaan lähteä. Piuhoja ja plugeja löytyi kaapintäydeltä. Siinä samalla pistettiin ulkoinen kovalevy toimintavalmiuteen ja kokeiltiin, miten ääni toistuu. Vähän epäilytti, kun tietokoneessa ei ollut line in -paikkaa, mutta mikkiliitännästä ääni sisään ja oikeesti, ainakin itselleni meni ihan täydestä.

Piti vielä kerran sitten kokeilla kotona, josko sittenkin saisin mäkkiini ääntä stereoista ja mahdollisesti siitä minidiscistä, mikä ei ole onnistunut ei sitten millään. Nyt sain omatkin piuhani järjestykseen ja ääntä vanhalta c-kasetilta mäkkiini. Viikonloppuna takuuvarmasti kokeilen siis vielä minidisciäkin, kun alkoi sujua.
Kohta alan pälpättää muutenkin kaikki postaukseni podcasteina, kun innostun. Ei vainenkaan.

Helsingin blogimiitti oli mukava kokemus

Eilen illalla ravintola Luftissa oli iso joukko bloggaajia. Oli sen verran ahdasta, että istuin melkein koko ajan samassa paikassa. Silti pääsin juttelemaan monien kanssa.
Mukavaa oli tavata Kaura. Kiva oli jutella ilmielävän Mari Koon ja hänen kuuluisan veljensä kanssa, samoin Sun äitis kanssa ja Sediksen, Satujataren, Haakanan Karin, Tiina Kaarelan, Kriisin ja monen muun kanssa, joiden blogiosoitteen voin antaa vasta sitten, kun Sun äitis on tehnyt raportin miitistä; sun äitis on onneksi tunnollinen äiti ja hoitaa tällaiset hommat koko katraan puolesta.
Ilta oli saada karsean lopun, kun bussissa kotimatkalla huomasin, että kukkaro puuttuu. Hätäinen soitto kotiin, että sulkekaa luottokortti ja sitten Luftiin takaisin. Ja siellähän minua odotti iloinen yllätys: ystävällinen kanssabloggaaja oli istunut kukkaroni päälle ja se oli siis tallessa. Helpotus. Laskin jo, mitä uusi ajokortti ja passi ynnä muut maksaisivat ja mikä kiire passin hankkimisessa tulisi ja miten paljon aikaa menisi kaikessa juoksemisessa ja selvittelyssä. Illalla kotona kummasti tuntui, että kaikki asiat elämässä ovat kunnossa.

Valokuvatorstai: "On olemassa kursiivinen melankolia"

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on säe Eino Santasen runosta.
"On olemassa kursiivinen melankolia"
Ehkäpä nämä söpöt nuoret naiset edustavat myös tuota kursiivista melankoliaa?

Niin saapui syys...

Kukat luulevat kevääksi, kun on lämmin.

Gonahtanut solttu.

Wow mikä elämys

Joskus kesällä etsin seuraavaa iltalukemista. Aloitin ehkä kolmatta kertaa J. R. R: Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -kirjan. Olen aina tiennyt, että kirja on hyvä. Jostain syystä en kuitenkaan ole päässyt aiemmilla lukukerroilla pidemmälle kuin piiloon, jossa hobitit kykkivät, kun mustat ratsastajat etsivät mahtisormusta. Juutuin ehkä kohtaan, jossa sanottiin "olipa totisesti kummallista ja ahdistavaa". Nyt pääsin pitemmälle, pääsin loppuun asti.
Luin kirjan kaikessa rauhassa loppuun. Luin jopa osan liitteistäkin. Jokaisen kirjan jälkeen katsoin siitä tehdyn leffan; tänään viimeisen levyn eli Kuninkaan paluun toisen dvd-osan, kun en eilen halunnut katsoa filmiä pikkutunneille.
Kirja, tai kirjat, kietoi minut pauloihinsa. Hurahdin siinä määrin, että taidan ostaa vielä englannin kielisen opuksen ja aloittaa sen rauhallisen sulattelun sopivassa vaiheessa.

Punaruskea haastoi rättimeemiin

Täti Punaruskea haastoi minut kertomaan, mitä on ylläni juuri nyt.

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.

Yllänihän on synkkä vaatekerta: mustat suorat housut ja musta teepaita, alusvaatteet on alla, mutta sukkia ei laisinkaan.

Minulla ei ole pokkaa haastaa ketään tähän meemiin, mutta ottakaa tästä, jos kiinnostaa.

Itellan yrityskuvaa perjantai-iltapäivänä

Malmilla Latokartanontien kevyen liikenteen väylällä huristaa Itellan paku. Siis se ei esimerkiksi koukannut tuosta levennykseltä, vaan se ihan oikeasti ajoi liikennevaloja välttääkseen edellisestä risteyksestä saakka pitkin jalkakäytävää.
Pieni seuralaiseni kauhistuu: "Hei, varo!" Tosiaan, varomaton jalankulkija. Tottakai pitää katsoa, ettei takaapäin tule kiireisiä työajossa olevia pakuja. Autotie olisi tosin mennyt ihan vierestä, mutta ainakin Malmilla olen nähnyt taksin ja pizzataksin oikaisevan Novan vieressä pitkin kevyenliikenteen leveää baanaa. Onkohan tauti tarttunut: tänään huristi Itallan paku, lisäksi suhteellisen reipasta vauhtia, pitkin kevyen liikenteen stradaa. Meni vähän aikaa ennen kuin sain kameran laukusta. Harmitti.

Valokuvatorstai: Kas kummaa

Hietsun kirpparilla shoppailemassa.
Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla on Kas kummaa.

Murremeemi

Neulekirpulta nappasin meemin.
Tarkoitus on kirjoittaa yleiskielen teksti sellaisena kuin sen itse sanoo. Minä en puhu murretta, en slangia, en yleiskieltä.

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Systerin punanen loimi sopii meikäläisellekin.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tartteeksua jeesaa mantsanlägeis?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Okei. Tehää niinkusä sanoit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mumma lupas hakee meidät varttii vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Menin Stadii dösäl, koska VR oli kerranki aikataulus.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ooksä nähnyt missään broidis kännyy?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiksä sen hameen, jota viikko sit ihmeteltiin Henkasjamaukas?