6.10.07

Helsingin blogimiitti oli mukava kokemus

Eilen illalla ravintola Luftissa oli iso joukko bloggaajia. Oli sen verran ahdasta, että istuin melkein koko ajan samassa paikassa. Silti pääsin juttelemaan monien kanssa.
Mukavaa oli tavata Kaura. Kiva oli jutella ilmielävän Mari Koon ja hänen kuuluisan veljensä kanssa, samoin Sun äitis kanssa ja Sediksen, Satujataren, Haakanan Karin, Tiina Kaarelan, Kriisin ja monen muun kanssa, joiden blogiosoitteen voin antaa vasta sitten, kun Sun äitis on tehnyt raportin miitistä; sun äitis on onneksi tunnollinen äiti ja hoitaa tällaiset hommat koko katraan puolesta.
Ilta oli saada karsean lopun, kun bussissa kotimatkalla huomasin, että kukkaro puuttuu. Hätäinen soitto kotiin, että sulkekaa luottokortti ja sitten Luftiin takaisin. Ja siellähän minua odotti iloinen yllätys: ystävällinen kanssabloggaaja oli istunut kukkaroni päälle ja se oli siis tallessa. Helpotus. Laskin jo, mitä uusi ajokortti ja passi ynnä muut maksaisivat ja mikä kiire passin hankkimisessa tulisi ja miten paljon aikaa menisi kaikessa juoksemisessa ja selvittelyssä. Illalla kotona kummasti tuntui, että kaikki asiat elämässä ovat kunnossa.

4 kommenttia:

Sedis kirjoitti...

Olin aikoinani Inter Raililla kitaran kanssa. Sitä piti aina vahtia.

Paluumatkalla reissasin lähes rahattomana Ateenasta Tukholmaan. Seuraa ja evästä sai kun soitti kitaraa. Silti Tukholmassa oli hirmuinen nälkä ja monta tuntia ennen kuin juna lähtee Haaparantaan.

Läheiseen pizzeriaan. Viimeisillä roposilla pizza handuun ja sitä ulos syömään. Se maistui jumalalliselta. Isoja haukkopaloja ja maun tunnustelua suusta.

Kunnes yhtäkkiä tajusin, että kitaraa ei ole missään. Nautinto loppui siihen ja puolikas pizza kiskottiin suihin puolessa minuutissa. Juoksin pizzeriaan ja huomasin heti, että siellähän kitara oli tiskiä vasten pystyssä.

Helpotus näkyi henkilökunnallekin naamassa, kun kerroin, että melkomoinen nälkä, kun ei muista ainoaa arvokasta esinettään mukanaan pitää ja jättää sen tällä lailla julkiseen paikkaan.

Pizzarian pitäjä ei lähtenyt peesaamaan, vaan ajatteli asiaa omalta kannaltaan: "Paremmassa turvassa se täällä oli kuin sinun mukanasi."

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Heheheh, Sedis. Voiko sen osuvammin sanoa.
Olet oiva tarinankertoja. Vaikka juttusi olisi keksitty, se jollain salatulla tavalla lohduttaa(kin).

Sedis kirjoitti...

Totta joka sana

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Siis sinun vai minun kommentissa?