Valokuvatorstain tämän viikon aihe on säe Eino Santasen runosta.
"On olemassa kursiivinen melankolia"
Ehkäpä nämä söpöt nuoret naiset edustavat myös tuota kursiivista melankoliaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Tervetuloa Nepotiaan. Täällä kirjoitetaan Nepotia-pelin sääntöjä. Erityisnäkökulmana on siis "Veri on vettä sakeampaa."
Nepotian kirjalinkkejä:
Kirsi
Historiasta opimme, että historiasta emme opi mitään, sanotaan. On myös sanonta, jonka mukaan ei paska pöyhien parane. Silti uskallan pitää tätä blogia, sillä asiat pitää käsitellä, ettei niitä tarvitse vuosikymmenten jälkeen löytää uudelleen.
Nepotia-blogista on kehittynyt itselleni varaventtiili monessa mielessä.
Tervetuloa siis ihmettelemään.
Nepotia-blogista on kehittynyt itselleni varaventtiili monessa mielessä.
Tervetuloa siis ihmettelemään.
13 kommenttia:
Pakollista melankoliaa jopa. :)
Hamph...taidat olla oikeassa Kirsi.
Vaatetuksena puolesta ainakin, aatteet voivat silti olla toiset.
Nuorissa esiintyy paljonkin surumielisyytta ja sitakin pahempaa eli depressiota. On kovin rankkaa olla nuori kun elama on edessa eika tieda mita siita tulee ;/
Nuoruudessa vaikeinta on olla samalla tavalla erilainen kuin muut - melankolista...
Takana tyhjä huone, edessä (tyhjä)musta katse. Melankoliaa parhaimmillaan.
Ei näy hymyä ei iloa. Melankolisia mietteitä vain.
Nuoruuden ehdottomuutta :) Niin melankolista, että melkein hymyilyttää, vaikka tietää, miten vakavaa se on ;)
Outi, tämä melankolia kuuluu rooliin tai siis lookiin. Tytöt olivat erittäin ystävällisiä ja ilahtuneita, kun kysyin heiltä, saanko ottaa kuvan.
Neulekirppu ;)
Hansu, juuri vaatteiden ja siihen kuuluvan ilmeen osalta. Hymy kuitenkin valaisi kasvoja rupatellessamme.
Hpy, tosiaan, moni nuori on jotenkin syrjässä. Se on surullista.
Inkivääri, sama ongelma jatkuu tässä ikinuoruudessa.
Savisuti, tuo on totta. Olet tarkkanäköinen. Silti rohkenen epäillä, että kyseessä ovat kulissit ja rooli.
Kuvablogisti, kamera loihtii meidän rooliminämme esille.
Memmu, helliä tunteita, ja muistojakin, se on myönnettävä, nuoret herättävät vanhemmassa rouvassa.
Toisille roolia, toisille totista totta tuo jatkuva melankolia!
Niin, Käpsä, ehkä nuoruuteen sitä paitsi kuuluu ajoittainen synkistely.
Siitä on leikki kaukana, jos synkkämilisyys tosiaan valtaa ihmisen.
Melankolia kuuluu tosiaan rooliasuun. :)
Vastaavissa tilanteissa kokee huvittavia hetkiä, kun maailmanmurjomat alkavatkin yhtäkkiä kikattaa tai puhua leppoisaa savon murretta.
PS Mahtavat kengät! Olisin itsekin halunnut nuorempana. :)
Iines, näin minäkin sen näen.
Kengät ovat tosi upeat, samoin sukkahousut.
Lähetä kommentti