Nepotia

Tämä blogi on horroksessa

2010-07-17T23:04:00.001+03:00

toistaiseksi. Koskaan ei tiedä; satunnaisia päivityksiä saattaa ilmaantua.

Kotikaupunkini Helsinki ennen ja nyt

2009-07-28T21:27:00.002+03:00

Bellevillen kolmoset. Suosittelen

2009-01-10T13:18:00.005+02:00

Pieni leffavinkki. Perheen nuorempi filmifriikki oli lainannut kirjastosta B ellevillen kolmoset -leffan. Oli muuten loistava. Minun mielestäni.

Imdb-juttu Bellevillen kolmosista.

Tämä on kokeilua

2008-10-18T22:03:00.004+03:00

Ryhdyin tekemään näillä Mäkin ohjelmilla podcastia, mutta pitää nyt kokeilla, saanko linkitetyksi idiscille vai miten paan näkyville...
Eli hassu yritelmä.
Ei onnistunut vielä, mutta yritän panna sen tänne suoraan.

Kaunis kieli toisi hyvän mielen

2008-08-03T09:36:00.003+03:00

Tänään verkko-Hesaria lukiessani mietin, että voisivat toimitussihteerit lukea, mitä Helsingin Sanomiin pistävät. En nyt viitsi osoittaa sormellani kirjoittajaa. Kyseessä saattaa olla joku nuori, alalle tulossa oleva ihminen enkä ota vastuulleni sitä, että kritiikistä tulee traumoja. Lehdillä on kuitenkin jonkilainen laatuketju: toimitussihteerien hommana on vartioida tasoa. No, sattuuhan sitä.
Ostin viikolla kaupasta kirjan, Editan kustantaman. Voi kamala millaista käännöskieltä! En muista, koska viimeksi olen haikaillut alkukielisen opuksen perään yhtä hartaasti kuin tätä historiakirjaa lukiessani.

Mosaiikki: Valmis mosaiikkityö

2008-08-01T14:27:00.000+03:00

Olen puuhaillut taiteiden parissa tänä kesänä. TUtustuimme Pekka Haloseen ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön tällä viikolla. Kotipihallamme olemme tehneet mosaiikkitöitä. Mosaiikki: Valmis mosaiikkityö

Stadi on buli mut snadi

2008-07-31T23:12:00.003+03:00

Olin hankkinut lomalukemiseksi Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Westön kirjan innoittamana pyysin siippaa mukaani Kivinokkaan. En ole ikinä käynyt siellä, mutta usein olen suunnitellut. Luulenpa, että tämä kerta ei jäänyt viimeiseksi.

Iltakävely kannatti. Nokalta avautui kaunis, rauhallinen maisema Vanhankaupunginlahdelle. Vastarannalla siinteli Arabianrannan täyteenrakennettu alue. Lahdella jökötti lapsuuteni kesäsiirtolasaari Kuusiluoto sekä Lammassaari, jossa olemme useinkin käyneet kesäretkillä.

Katukäännytystä

2008-07-24T13:17:00.002+03:00

Kirkollisen Kotimaa-lehden huumroimies Olli Seppälä ihmettelee, missä ovat kirkon feissarit. Olli palkitsee lukijansa pienellä vitsillä, jota en nyt tähän viitsi pölliä. Käykää lukemassa.

Neliapiloita

2008-07-22T10:42:00.003+03:00

Vaikka Rinne-blogissa on ollut hiljaista, rikkaruohonkasvatusprojekti on edennyt ja tulokset ovat hyviä. Tänä vuonna rinne kukoistaa. Osaselitys on kesän runsaissa sateissa, osa selityksestä on, valitettavasti, siinä, että joku puutarhafirman työntekijä heitti, kun silmäni vältti, tuhdisti apulantaa rinteeseen. No, sille nyt ei voi mitään.
Joka tapauksessa yhtenä päivänä löysin kaksi neliapilaa samasta puna-apilan varresta.

Langaton ilmainen yhteys Helsingissä

2008-07-07T10:29:00.002+03:00

Stello valitteli, ettei löytänyt Helsingistä langatonta verkkoa.
Nykyään pitäisi löytyä.

Pohjoisnapa on sulanut ja Suomi on olennaisesti kaventunut

2008-07-02T21:31:00.004+03:00

Ostin maapallon Anttilasta. Hinta oli 4,50 €
Pallo on saksalaista laatutyötä.
Pallot kuitenkin kertovat hieman toisesta ajasta kuin missä nyt elämme. Suomi ainakin on yllättävän kapea. Itäraja menee jostain Sipoosta Piippolaan ja siitä pohjoisraja Tornioon. Pohjoisnapa on sulanut.

Minut hyväksyttiin Kelvottomien kirjailijoiden seuraan!

2008-06-28T11:13:00.005+03:00

SusuPetal on perustanut Kelvottomien kirjailijoiden seuran. Olen vaatimattomuuksissani jättänyt tähän saakka kertomatta, että minut on hyväksytty kyseisen seuran jäseneksi. Tämä laajakatseinen ja suuri joukko löytyy SusuPetalin Vuodatus-blogista SusuPetal Kuva ja Sana. Kannattaa tutustua jengiin ja tulla mukaan :)

Edit. 29.6. kuva lisätty.

Käytiin Ikeassa

2008-05-31T21:17:00.003+03:00

Ei sieltä juuri muuta ostettu kuin keksejä.
Tässä ensimmäinen ajatus, mikä tuli kuopuksen mieleen. Ja lisää tuli pian, mutta jätetään vähän kommentoijillekin. Voitte siis keksiä kekseistä lisää sanoja, jos huvittaa.
On muuten aika edullinen huvi oikeillakin kekseillä: 1,25 € boksi.

Valokuvatorstai: Rappion estetiikka

2008-04-17T10:27:00.004+03:00

Tämän viikon aihe Valokuvatorstaissa on Rappion estetiikka.
Näillä main rappion estetiikkaa on runsaasti, se on populaari taidesuuntaus. Itsekin olen sen ystävä.
Kuva on otettu viime syksynä Malmin aseman kupeesta bussipysäkiltä.

Kirsi blogeissa ja muuten netissä

2008-04-07T09:38:00.001+03:00

Neulekirppu haastoi kertomaan blogaamisesta.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
758 entryä verkkolehdessäni. 127 postausta Mosaiikki-blogissani ja 49 postausta Nepotiassa. Minulla on muitakin blogeja, mutta niitä en nyt tässä erittele.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?
Aloin kirjoittaa pitääkseni yllä ammattitaitoa ja kehittyäkseni kirjoittajana. Blogaamisen myötä vuorovakutus toisten blogaajien kanssa on tullut itselleni entistä tärkeämmäksi.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Työni vie minut milloin mihinkin netissä. En pääse urautumaan. Säännöllisesti luen rss-syötteet omista suosikeistani. Joskus on aika kiire. Silloin lukeminen on ylimalkaista. Toisinaan sukellan johonkin asiaan vähän perusteellisemmin.
Olen ryhmitellyt rss:t aihepiirien mukaan. Uutiset, kehitysmaat, ympäristöasiat, terveys, kirkko, käsityöt, suvun kuulumiset... Päivälehtien syötteitä luen ehtimiseen, samoin maailma. nettiä. Wikipediaa käytän ahkerasti, samoin kaannos.comia.

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
On, myllyniemi.biz ja sen lisäksi pistin muinoisen graduni näkyville: http://personal.inet.fi/surf/kirsi.myllyniemi/
Nykyiselläni en ennätä tarpeeksikaan usein päivittää tätä sivustoa, kun aika menee blogeissa, joita minulla on muitakin kuin yllä mainitut.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Maailman yleisintä kieltä: huonoa englantia osaan puhua, jos saan sanaa suustani. Ruotsia osaan samantyyppisellä periaatteella. Kirjoittaen kielitaitoni on paljon parempi kuin puhuen. Lisäksi ymmärrän yllättävän montaa kieltä auttavasti, mutta sitähän ei kysytty.

6. Mitkä ohjelmat seuraat tv:stä?
En katsele säännöllisesti telkkaria, jos nyt en uutisia.

7. Hissi vai portaat?
Portaat.

8. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?
Enpä ole erityisen taikauskoinen.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa.
Olisin haastanut Maijun. Olisin haastanut myös Savisudin, mutta hän on jo ehtinyt vastata. Lisäksi haastan kenet tahansa, joka asiasta innostuu.

Pölynimuripussikaupan logiikkaa ihmetyttää

2008-03-08T17:21:00.003+02:00

Mistä te muut ostatte pölynimuripussinne? Kuinka onnistutte löytämään imuriin sopivat pussit?
Kirjoitin tänään oikein muistilapun, jotta muistan, minkä tyyppinen Melissa ja minkä tyyppinen Electrolux, jotta tulisi sopivia. No, Malmilla on tarjolla pelkkiä Sini-pusseja, joiden pussit "sopivat" hyvin moneen erimerkkiseen imuriin kukin. Toisesta kaupasta löysin "sopivan" pussin Electroluxiin. (Se sopi istukkapuoleen, mutta pussi oli vetoisuudeltaan kaksinkertainen alkuperäiseen verraten.
Olisin myös kovin kiinnostunut tietämään, miten kodinkoneteollisuus hyötyy siitä, että se tekee jokaiseen imurityyppiin erilaisen pussin? Onko joku imurivalmistaja, jonka pussit sopivat sen kaikkiin imureihin? Onko edes sellaista imurikauppaa, jossa myydään pölypusseja niihin imureihin, joita kaupassa myydään? Esimerkiksi Malmin Citymarketissa oli hyllyssä samanmerkkisiä ja -tyyppisiä (tosin siis eri vuosimallia) imureita kuin meillä on, mutta merkkipusseja ei ollut tarjolla.
Onko tarkoitus, että aina ostetaan uusi imuri, kun pölypussi täyttyy, kuten on tarkoitus, että ostetaan uusi tulostin, kun mustesäiliö tyhjenee?
Olisiko joku kiltti ja kertoisi, ovatko kestopussit hyviä.

Käytettävyyttä, pliis

2008-03-07T13:16:00.003+02:00

Yritin löytää tietoa eilisesta Helsingin Kaupunginteatterin Kaunotar ja hirviö -esityksestä teatterin kotisivulta, mutta en löytänyt oikeastaan mitään etsimääni. Ehkä tietoa ei ole verkossa, ehkä se on jossain siellä. En löytänyt edes webmasterin palautelomaketta. Kaikkea flässiä sun muuta kyllä näkyi, mutta se ei nyt kiinnostanut.

Koskeekohan laki poliiseja?

2008-03-07T10:58:00.002+02:00

Nykyinen työpisteeni on ikkunan ääressä. Tästä näkee kaikenlaista: äsken tuossa teki u-käännöksen poliisiauto, jonka kuski puhui kännykkään ilman handsfree-laitetta. Ei sillä: pahempaakin täältä näkyy. Kadulla on kolmenkympin rajoitus ja kovin harva sitä noudattaa. Lisäksi palvelutaksit ajelevat jalkakäytävillä ja lähes vakiintunut tapa on pysäköidä jalkakäytäville.

Valokuvatorstai: Lista

2008-03-06T09:23:00.003+02:00

Onhan minulla ainakin yksi elämää suurempi lista; tämä lista on sitä paitsi valokuvauslista. Blogisiskon innoittamana aloin kuvata vanhoja osoitteitani. Juuri eilen kävelin bussipysäkille kiertotietä Castreninkadun kautta nimenomaan ottaakseni kuvan yhdestä talosta, jossa olen muutaman vuoden asunut ja joka sitä paitsi sopii juuri tänne Nepotiaan kuin sormi nenään. Lista on melko pitkä ja edellyttää hieman reissaamista myös provinsseissa. Ensimmäinen kotini Etelä-Haagassa on enää muisto vain, mutta tärkeä muisto itselleni.
Valokuvatorstain tämän viikon haaste on seuraava tekstilainaus:

"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."

Viisi kurssia -meemi

2008-02-25T22:13:00.002+02:00

Pauli haastoi minut kurssimeemiin. Vastaan siihen ensin. Olen saanut toisenkin haasteen, mutta siihen vasttaminen jää vähän tuonnemmaksi.

Tässä säännöt:"Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua."

Paulin kursseista valitsin tämän:
1. Parisuhteen aakkoset – arjen aallokko 2 (O-Ö)

Jatkamme arjen vuoristoradalla, esim. seuraavat ongelmat ovat sinulle tämän kurssin jälkeen historiaa:

P - pikkujoulut
R – roskien vienti
T – tiskikoneen oikea täyttö
V - kun ottaa päähän

2. Miten saamme murrosikäisen rakastamaan kotitöitä

Kurssin suorittanut hallitsee viestinnän perheen murrosikäisten nuorten kanssa kitkattomasti.
Kurssin suorittanut osaa käskyttää nuoria jätteiden kierrätyksen, kodin siisteyden, ruoanlaiton ja kielenkäytön kysymyksissä tehokkaasti ja vaikuttavasti.
Kurssilla saadaan valmiudet myös syvällisten keskustelujen dynamiikkaan.

3. Miten päin luu pannaan kurkkuun

Miten käsitellään henkilöä, joka ilmiselvästi on päättänyt tehdä maanpäällisestä elämästäsi helvetin? Kurssin suorittaneella on valmiudet kommunikoida tehokkaasti naapurin kanssa, joka väittää, että kävelet puukengät jalassa imuroimassa lukaaliasi yökahdelta. Osaat myös puolustautua lähimmän esimiehesi esittämiä aiheettomia syytöksiä vastaan ja saat järkesi juoksemaan riittävän nopeasti sanoaksesi napakasti sille, joka heittelee ilkeyksiä alvariinsa.

4. Rytmitaju kuntoon kevääksi

Kurssin suorittaneella on valmius osallistua mihin tahansa tanssitapahtumaan ja -kurssiin pelkäämättä koko ajan sitä, että astuu partnerinsa varpaille. Kurssin suorittanut osaa myös taputtaa tahdissa.

5. Säilytä hymysi

Kurssi antaa valmiudet ystävälliseen asiakaspalveluun ja puhelinkeskusteluun silloinkin, kun keskustelukumppani karjuu ja nimittelee. Kurssilla harjoitellaan provosoitumatta olemisen taitoa kolmanteen asteeseen saakka.

Minäpä haastan Henna S:n, Natalian ja Arkiterapeutti Kopsin kehittämään kursseja. Lisäksi meemi on vapaasti napattavissa :)

Valokuvatorstai: Jotain rajaa

2008-02-24T17:05:00.003+02:00

Saastuttamiseen pitäisi saada jotain rajaa tai heikosti käy.
Valokuvatorstai.

Kaunista väkeä

2008-02-16T15:42:00.002+02:00

Uudessa tietokoneessani on kivoja ohjelmia, joilla on mahdollista tallentaa perheemme värikästä arkea nostamatta takamustaan tuolista.

Reittä pitkin ja perinnöksi

2008-01-02T07:31:00.000+02:00

Vietimme uutta vuotta opiskeluaikaisten ystävien seurassa. On kulunut muutama vuosi siitä, kun viimeksi juttelimme kuulumisia yhden ystäväperheen kanssa. Olemme kaikki akateemisia kansalaisia, yliopisto- ja korkeakoulututkinnot kaikilla. Ystäväperheiden lapsiakin jo kovapalkkaisissa akateemisissa ammateissa.
– Mitäs nykyisin teet?
– Opiskelen työttömyyskoulutuksessa yliopistolla.
– Ai. Itsekin olen ollut vähän samantyyppisessä.
– Tein tuossa yhden päällikön sijaisuuden, pari vuotta. Pitäisi löytää jotain että saisi toimeentulonsa.
Mies on tietojenkäsittelyn ammattilainen, mukava ja osaava. Työkokemus on vankka. Liiankin vankka. Ikää on jo vähän runsaat 50. Siinähän se.
Myös akateemisilla aloilla väheksytään kokemusta. Vitsailuun saakka. Kun etsitään ihmisiä, joilla on työkokemusta, työhönottajan hymynkareesta voi lukea pääsääntöisesti aina "Ei nyt sentään noin paljon työkokemusta."

Olen alkanut miettiä, mitkä arvot yrityksissä ohjaavat työntekijöiden palkkausta. Suhteilla ja sukulaisuussuhteilla on uussääty-yhteiskunnassa kovempi painoarvo kuin lamaa edeltäneessä. Tunnen esimerkiksi yhden teologian tohtorin, joka mielipiteineen olisi kaiken todennäköisyyden mukaan työttömyyskortistossa; sinne passitetaan vähemmästäkin, mutta kun ei ole. Miksi? Pelkkä vilkaisu hänen omaan sukupuuhunsa, hänen äitinsä sukupuuhun ja appivanhempien sukupuuhun selittää, miksi kaveri putoaa aina jaloilleen.

Neulekirpun valokuvameemi 2007

2007-12-27T09:54:00.000+02:00

Vastaan nyt Neulekirpun vuoden 2007 valokuvahaasteeseen.
Neulekirppu kyseli kuvaustilinpäätöksessä bloggaajien lempikuvia.
1. Mitä aihetta kuvasit eniten vuonna 2007? Keskityitkö johonkin vai kuvasitko kaikkea mitä eteen tuli?
Perheenjäseniä. Tässä yksi kuva perhealbumista:

2. Osallistuitko Valokuvatorstaihin tms. kuvahaasteisiin vuoden aikana?
Valokuvatorstaihin, luullakseni joka kerta. Otanpa tähän yhden mieleisimmistä kuvista. Aiheena oli Satama.

3. Mistä vuonna 2007 ottamistasi kuvista pidät itse eniten? (Onko se yksittäinen kuva vai kuvasarja tai kenties jonkun toisen ottama kuva? Voit perustella valintaasi tai pitää syyn omana tietonasi.)
Symin saarella lähellä Rodosta otetut maisemakuvat. Laitan tähän kuitenkin Rodoksen kaupungista ottamani kuvan.

4. Mitä opit kuvaamisesta vuonna 2007?
Opin käyttämään salama-automatiikkaa lähikuvauksessa.
5. Hankitko jotakin uusia lisälaitteita, uuden kameran tms. vuoden aikana? Oletko tyytyväinen hankintaansi?
Laukun kameraa varten – en kameralaukkua, vaan ostin Tallinnan-laivalta kolmen pullon viinilaukun, johon kamera ja muistiinpanovälineet mahtuvat. Harmi vain, että laukku ei ole varmaan kovin pitkäikäinen, sillä malli on mitä mainioin tarpeisiini.
Suurin hankintani kuluneena vuonna oli kuitenkin kamera. Ennätin juuri hyvissä ajoin hankkia uuden; vanha, hyvin palvellut, käytettynä ostamani Canon Power Shot G3 nääs hajosi ikävästi loppukesästä.
6. Mitä suunnittelet kuvaavasi vuonna 2008?
Kamera on lähes aina mukana, joten taitaa mennä vanhaan malliin. Muutaman julkisuuden henkilön yritän saada kuvausetäisyydelle. Työkuvauksen lisäksi harjoitan vähän kokeellista kuvankäsittelyä harrastustarpeisiin.

Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas oli vahva teatterikokemus

2007-12-09T02:30:00.000+02:00

Olisi tehnyt mieli jatkaa pohdintaa loputtomiin. Harvoin teatterissa käynti on itsessäni herättänyt pakottavaa vuorovaikutuksen tarvetta.

Näytelmän alkukohtauksen simputus on meistä monelle tuttua työelämästä. Suohon, ylös, suohon, ylös... Järjetöntä mopottamista. Siitä se alkoi.

Koko runsaan kolmen tunnin ajan kerronta linkittyi omaan aikaamme ja elämään, sen järjettömyyksiin ja epäinhimillisiin tai epäoikeudenmukaisiin piirteisiin, jotka kohdistuvat pelokkaisiin, vajavaisesti toimintakykyisiin, poikkeaviin.

Smedsin taitavuus ilmenee mielestäni esimerkiksi siinä, että hänen tarjoamansa kuva ei ole voimakkaista väreistä huolimatta yksiselitteinen. – Kuva ei tosiaankaan ole mustavalkoinen. Se ei myöskään ole punavalkoinen, vaikka yleisö pannaankin laulamaan "Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Kärsimyksen malja meillä kukkuroillaan on..." Sinivalkoinen Smedsin maailma ei ole, sehän on käynyt selväksi.

Vaikka Kristian Smeds ei rakentanut huumoria yksilösuoritusten varaan, ei ainakaan samalla tavoin kuin Edvin Laine elokuvassaan, huumoria ei suinkaan ollut unohdettu. Nuori rintamalle sodan viime vaiheessa tullut Hauhia tuo mukanaan asemasotavaiheeseen valloittavaa huumoria. Tämä tulkinta on loistava.

Myös Smedsin Honkajoki ja hänen Lammiolta saamansa kohtelu ovat vertaansa vailla. Juuri näin Suomessa kohdellaan monia puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Mutta: koskaan ei voi myöskään tietää, kuka yrittää vedättää ja aina löytyy hyväuskoinen uskonnon edustaja vähäväkisen äänitorveksi – silloinkin, kun heikkous on tekaistua.

Tämä nykyinen maailmankuva ammutaan mäsäksi, räjäytetään kappaleiksi. Lapsuus menee, menee nukkumatti, menee Lenita Airisto, menee jopa Jouko Turkkakin ja menevät maan johtajat... Tarpeeton roina, Pahvi-Sauli, romukoneet ja muu painolasti lentävät roskiin, kun uutta elämää lähdetään elämään sen mullistuksen jälkeen, joka kansaamme kohtasi.

Tulee mieleen 60-luvulta sosiologi Erich Hofferin ajatus: eivät rutiköyhät tee vallankumousta, vaan vallankumouksen tekevät äsken köyhtyneet.

Itse kuulen tässä Smedsin ohjauksessa pienempien ikäluokkien sukupolvikapinaa. Se saattaa saada lisää voimaa taloudellisesta hyvinvoinnista syrjään sysätyistä sivistyneistöön kuuluvista pätkätyöläisistä, freelancereista ja taiteilijoista.

Näytelmän blogi.

Valokuvatorstai: Juhlava

2007-12-06T23:35:00.000+02:00

Suomen 90-vuotisjuhlan kunniaksi Valokuvatorstain aiheena on tänään Juhlava.
Tämä kuva on otettu kolmen täkäläisen peruskoulun yhteisestä kenraaliharjoituksesta: on tullut perinteeksi, että Helsingin ylipormestari kutsuu peruskoulujen neljäsluokkalaiset itsenäisyyspäivätanssiaisiin. Näihin tanssiaisiin valmistauudutaan huolellisesti, mekkoja ommellaan ja ostetaan, hankitaan juhlakenkiä, hiuksia käherretään... Pojat saavat Helsingissä tätä nykyä usein puvun jo neljäsluokkalaisina.

Mä osasin

2007-11-23T00:08:00.000+02:00

Eläkkeelle juuri siirtynyt ystäväni pyysi apua. Hän tahtoi digitoida puheensa ja siirtää nettiin. Emmin vähän, mutta lupauduin kuitenkin auttamaan. Itselläni on ollut vähän samansuuntainen proggis tekeillä, mutta toisenlaisin laittein. Nyt on Liisin PC:lle asennettu Audacity ja kone kiinnitetty stereoihin. Ei edes tarvinnut kauppaan lähteä. Piuhoja ja plugeja löytyi kaapintäydeltä. Siinä samalla pistettiin ulkoinen kovalevy toimintavalmiuteen ja kokeiltiin, miten ääni toistuu. Vähän epäilytti, kun tietokoneessa ei ollut line in -paikkaa, mutta mikkiliitännästä ääni sisään ja oikeesti, ainakin itselleni meni ihan täydestä.

Piti vielä kerran sitten kokeilla kotona, josko sittenkin saisin mäkkiini ääntä stereoista ja mahdollisesti siitä minidiscistä, mikä ei ole onnistunut ei sitten millään. Nyt sain omatkin piuhani järjestykseen ja ääntä vanhalta c-kasetilta mäkkiini. Viikonloppuna takuuvarmasti kokeilen siis vielä minidisciäkin, kun alkoi sujua.
Kohta alan pälpättää muutenkin kaikki postaukseni podcasteina, kun innostun. Ei vainenkaan.

Helsingin blogimiitti oli mukava kokemus

2007-10-06T00:26:00.000+03:00

Eilen illalla ravintola Luftissa oli iso joukko bloggaajia. Oli sen verran ahdasta, että istuin melkein koko ajan samassa paikassa. Silti pääsin juttelemaan monien kanssa.
Mukavaa oli tavata Kaura. Kiva oli jutella ilmielävän Mari Koon ja hänen kuuluisan veljensä kanssa, samoin Sun äitis kanssa ja Sediksen, Satujataren, Haakanan Karin, Tiina Kaarelan, Kriisin ja monen muun kanssa, joiden blogiosoitteen voin antaa vasta sitten, kun Sun äitis on tehnyt raportin miitistä; sun äitis on onneksi tunnollinen äiti ja hoitaa tällaiset hommat koko katraan puolesta.
Ilta oli saada karsean lopun, kun bussissa kotimatkalla huomasin, että kukkaro puuttuu. Hätäinen soitto kotiin, että sulkekaa luottokortti ja sitten Luftiin takaisin. Ja siellähän minua odotti iloinen yllätys: ystävällinen kanssabloggaaja oli istunut kukkaroni päälle ja se oli siis tallessa. Helpotus. Laskin jo, mitä uusi ajokortti ja passi ynnä muut maksaisivat ja mikä kiire passin hankkimisessa tulisi ja miten paljon aikaa menisi kaikessa juoksemisessa ja selvittelyssä. Illalla kotona kummasti tuntui, että kaikki asiat elämässä ovat kunnossa.

Valokuvatorstai: "On olemassa kursiivinen melankolia"

2007-09-27T08:26:00.000+03:00

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on säe Eino Santasen runosta.
"On olemassa kursiivinen melankolia"
Ehkäpä nämä söpöt nuoret naiset edustavat myös tuota kursiivista melankoliaa?

Niin saapui syys...

2007-09-16T18:43:00.000+03:00

Kukat luulevat kevääksi, kun on lämmin.

Gonahtanut solttu.

Wow mikä elämys

2007-09-16T14:00:00.000+03:00

Joskus kesällä etsin seuraavaa iltalukemista. Aloitin ehkä kolmatta kertaa J. R. R: Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -kirjan. Olen aina tiennyt, että kirja on hyvä. Jostain syystä en kuitenkaan ole päässyt aiemmilla lukukerroilla pidemmälle kuin piiloon, jossa hobitit kykkivät, kun mustat ratsastajat etsivät mahtisormusta. Juutuin ehkä kohtaan, jossa sanottiin "olipa totisesti kummallista ja ahdistavaa". Nyt pääsin pitemmälle, pääsin loppuun asti.
Luin kirjan kaikessa rauhassa loppuun. Luin jopa osan liitteistäkin. Jokaisen kirjan jälkeen katsoin siitä tehdyn leffan; tänään viimeisen levyn eli Kuninkaan paluun toisen dvd-osan, kun en eilen halunnut katsoa filmiä pikkutunneille.
Kirja, tai kirjat, kietoi minut pauloihinsa. Hurahdin siinä määrin, että taidan ostaa vielä englannin kielisen opuksen ja aloittaa sen rauhallisen sulattelun sopivassa vaiheessa.

Punaruskea haastoi rättimeemiin

2007-09-14T12:09:00.000+03:00

Täti Punaruskea haastoi minut kertomaan, mitä on ylläni juuri nyt.

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.

Yllänihän on synkkä vaatekerta: mustat suorat housut ja musta teepaita, alusvaatteet on alla, mutta sukkia ei laisinkaan.

Minulla ei ole pokkaa haastaa ketään tähän meemiin, mutta ottakaa tästä, jos kiinnostaa.

Itellan yrityskuvaa perjantai-iltapäivänä

2007-09-07T18:36:00.000+03:00

Malmilla Latokartanontien kevyen liikenteen väylällä huristaa Itellan paku. Siis se ei esimerkiksi koukannut tuosta levennykseltä, vaan se ihan oikeasti ajoi liikennevaloja välttääkseen edellisestä risteyksestä saakka pitkin jalkakäytävää.
Pieni seuralaiseni kauhistuu: "Hei, varo!" Tosiaan, varomaton jalankulkija. Tottakai pitää katsoa, ettei takaapäin tule kiireisiä työajossa olevia pakuja. Autotie olisi tosin mennyt ihan vierestä, mutta ainakin Malmilla olen nähnyt taksin ja pizzataksin oikaisevan Novan vieressä pitkin kevyenliikenteen leveää baanaa. Onkohan tauti tarttunut: tänään huristi Itallan paku, lisäksi suhteellisen reipasta vauhtia, pitkin kevyen liikenteen stradaa. Meni vähän aikaa ennen kuin sain kameran laukusta. Harmitti.

Valokuvatorstai: Kas kummaa

2007-08-16T08:22:00.000+03:00

Hietsun kirpparilla shoppailemassa.
Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla on Kas kummaa.

Murremeemi

2007-08-01T19:12:00.000+03:00

Neulekirpulta nappasin meemin.
Tarkoitus on kirjoittaa yleiskielen teksti sellaisena kuin sen itse sanoo. Minä en puhu murretta, en slangia, en yleiskieltä.

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Systerin punanen loimi sopii meikäläisellekin.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tartteeksua jeesaa mantsanlägeis?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Okei. Tehää niinkusä sanoit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mumma lupas hakee meidät varttii vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Menin Stadii dösäl, koska VR oli kerranki aikataulus.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ooksä nähnyt missään broidis kännyy?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiksä sen hameen, jota viikko sit ihmeteltiin Henkasjamaukas?

Veistoksia patsashaasteeseen

2007-07-27T11:39:00.000+03:00

Tuimalla on kiva patsashaaste. Löysin sen Obeesian päänsärkyisten patsaiden kautta.
Minä olen nurkkapatriootti, joten kuvani on Helsingin keskustasta, Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarisen suunnittelema Pohjolan talosta, jossa taiteilija Hilda Flodinin vesitokset tarjoavat ilmaista hupia kaupungin sydämessä.
Lisää tietoa korttelista Hesarin ekstroista.

Hyvinvalvotun yön jälkeen

2007-07-21T12:10:00.000+03:00

Potterin kohtalo kiinnostaa näköjään meidänkin perheen nuorisoa.

Viikon kenkä, saanko esitellä

2007-07-20T20:10:00.000+03:00

Tyttöni osti viime perjantaina Vaasan Prismasta itselleen kauniit nahkakengät :( saanko esitellä.
No, kengäthän eivät olleet nahkaa, kuten neitokainen kuvitteli, mutta että jo toiset Prismasta ostetut viikon kengät samana kesänä! Halvat kengät tulevat kalliiksi. Nyt sanoi tyttöni, ettei enää osta kenkiä Prismasta. Nyt on sitten kuitti tallessa, mutta kauppa on Vaasan periferiassa, jonne tästä on matkaa nelisensataa kilsaa.
Minkäänlaista alkuperämerkintää en kengistä löytänyt. Pohjassa luki vain Wildflower.

7 Kirsi-faktaa

2007-07-03T20:07:00.000+03:00

Patina haastoi minut tähän meemiin blogissani Mosaiikki, mutta vastaan täällä, koska olen vastannut muihinkin meemeihin Nepotiassa.

Siis seitsemän faktaa Kirsistä:
1. Olen auttamattomasti keski-ikäinen. Kun tapaan vanhoja kavereita, käsittelemme näköjään aina omat vaivamme ja läheistemme vaivat.
2. Olen seurallinen. Elämän suuria nautintoja on sauvakävely mukavien ihmisten kanssa.
3. Tekisin mielelläni säännöllistä kokopäivätyötä, mutta olen oppinut rakastamaan freelancerin työn vapautta ja itsemääräämisoikeutta.
4. Olen heikomman puolella.
5. Harrastan näpertelyä omaksi ja läheisten iloksi.
6. Olen juuriltani helsinkiläinen. Se ei estä minua rakastamasta tunturi-Lappia.
7. Perhe ja suku ovat minun suurimmat rikkauteni.

Pääministerin veli politiikkaohjelman johtoon

2007-06-28T14:39:00.000+03:00

Hesari kertoo tänään, että pääministeri Matti Vanhasen veli oikeustieteen kandidaatti Rauno Vanhanen on nimitetty yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman ohjelmajohtajaksi.

Valokuvatorstai: Tanssi

2007-06-28T13:27:00.000+03:00

Viime kesänä oli yritettävä kaikkia keinoja, jotta olisi satanut. Valokuvatorstain tämän viikon haaste on tanssi.

Kiinantossut kestivät pyhättömän viikon

2007-06-23T15:44:00.000+03:00

Alkaa tulla ikävä lapsuuteni Nokian kumitossuja, jotka tehtiin Suomessa. 60-luvulla suomalainen laatu ja suomalainen muotoilu olivat molemmat kunnia-asioita, jotka innostivst ostamaan kotimaista. Nyt kotimaisia ei taida enää saada mistään, ja jos saa, ei voi olla varma niidenkään laadusta.
Nyt siis kismittää. Meidän perheessämme ei ole rahaa ostaa kaksia kiinantossuja kuukaudessa jokaiselle! Nämä maksoivat 12 euroa Malmin Prismassa ja ne ajettiin tähän kuntoon kahdessa viikossa, ihan oikeasti: tavallisessa käytössä.

Valokuvatorstai: Yksi

2007-05-24T12:22:00.001+03:00

Valokuvatorstai täyttää nyt vuoden. Onneksi olkoon. Merkkipäivän kunniaksi aiheena on tällä viikolla Yksi, 1.

Valokuvatorstai: Satama

2007-05-17T12:47:00.000+03:00

Satamasta lähtö. Valokuvatorstain tämän viikon inspisteksti on seuraava:

"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."
Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000

Koordinaatit selvillä

2007-05-14T14:03:00.000+03:00

Heh heh. Ostin Rodokselta korukaupasta kompassin. Ajattelin, ettei kompassia voi rakentaa väärin, mutta tottakai sen voi rakentaa väärin. Kompassissahan on yksi neula ja pohjoisella pallonpuoliskolla se osoittaa kohti magneettista pohjoisnapaa, mutta voihan sen pohjoista tarkoittavan N-kirjaimen, jos sellainen nuoleen maalataan, panna tietenkin nuolen väärään päähän.
Tarkempi perheen kompassien tutkiminen osoittautui mielenkiintoiseksi. Kaikki neulat tosin osoittivat samaan suuntaan, mutta pitää oikeasti kyllä kotoa lähtiessä varmistaa, onko neulan punainen vai musta pää pohjoisneulan puoli. Hohhoijaa. Pitääköhän käydä ostamassa laatukompassi.

Syntymäpäivähaaste

2007-03-23T19:50:00.000+02:00

Hansu haastoi minut syntymäpäivämeemiin.

Ohje:
Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta eli kirjoita päivä ja kuukausi). Etsi sitten kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi samaan urakkaan.

27.11.
Kolme tapahtumaa
1095 – Urbanus II julisti ensimmäisen ristiretken puolesta Clermontin kirkolliskokouksessa.
1934 – Pankkiryöstäjä Baby Face Nelson sai surmansa tulitaistelussa FBI:n kanssa.
2001 – Hubble-avaruusteleskooppi havaitsi vetykaasukehän aurinkokunnan ulkopuolisella planeetalla (ns. eksoplaneetta), Osiriksella.

Kolme syntymää
1701 – Anders Celsius, ruotsalainen tähtitieteilijä ja keksijä (celsiusasteikko)
1870 – Juho Kusti Paasikivi, senaattori, pankinjohtaja, pääministeri ja Suomen presidentti
1921 – Alexander Dubček, tšekkipoliitikko

Kolme kuolemaa
8 eKr. – Horatius (latinaksi Quintus Horatius Flaccus, englanniksi Horace) runoilija ja satiirikko (Runoudesta)
835 – Muhammad at-Taqi, shiialaisten imaami
1934 – Baby Face Nelson, gangsteri

Juhlapäivät
Merkittäviä juhlapäiviä ei ole. Kun täytin 18, koko Suomi liputti.

Haaste:
Haastan nyt Tuulin ja Verkkomaisterin mukaan.

Oma bloggaajakortti

2007-02-25T23:59:00.000+02:00

Tällaisen sain aikaan. Se suurenee klikkaamalla ja löytyy myös kotisivuiltani.

Bloggaajakortteja

2007-02-25T12:09:00.000+02:00

Vakavien ajatusten Jussi teki loistavan bloggaajakortin, kun haastoin hänet visiittikorttimeemiin. Nyt siis Jussin innoittamana ryhdyin keräämään listaa bloggaajakorteista. Päivitän listaa sitä mukaa, kun saan tietooni bloggaajakortteja.

Jussi, Vakavia ajatuksia.
Halo Efekti teki myös bloggaajakortin.
Tiitsan bloggaajakortti.
Kirsi Myllyniemi. Julkaisen kortin yllä tässä blogissa sekä kotisivullani.
Stello on tehnyt oman bloggaajakortin. Täällä se on esitelty englanniksi. ja täällä suomeksi.
Marian studion Marian kortti :)
Kameraveneen Mari on tehnyt leppoisan kortin.
Saturation on tehnyt suloisen bloggaajakortin.

Käyntikorttini :)

2007-02-23T23:45:00.000+02:00

Tällainen tuli. Vielä eivät kuvan reunat kylläkään tyydytä, mutta yritän taas.

Visiittikorttimeemi

2007-02-18T20:31:00.000+02:00

Haasteena on tehdä visiittikortti 1900-luvun alun henkeen.
Mallina voi halutessaan käyttää vanhaa kuvaa ja toteuttaa siitä nykyversio.
Molemmatkin kuvat voi julkaista vastauksessaan. Esimerkkejä vanhoista korteista löytyy täältä.
Tosi mukavaa, jos levitätte haastetta.
Tähän postaukseen voi ilmoittaa kommenttina omat visiittikorttitoteutuksensa.

Kirsi Myllyniemi
Halo Efekti
Neulekirppu
Kameravene, Mari
Neulekirppu II
Tiitsa, ja hän on luvannut jatkaa vielä.
Vakavia ajatuksia pohtiva Jussi teki totisen kortin :)
Halo Efekti teki bloggaajakortin.
Käpsä teki visiittikortin.
Kaikenlaista mielen museoista -blogin Viivi on tehnyt niin aidonnäköisen kortin, ettei sitä erota aidoista.
Jussi teki tädistä visiittikortin flunssaa potiessaan.

Visiittikorttimeemi: Tyttö vuodelta 2007

2007-02-18T14:56:00.000+02:00

Olen Käpsän ja Viivin kanssa suunnitellut visittikorttimeemiä.

Haasteena on tehdä kortti tai kortteja viime vuosisadan alun visiittikorttien henkeen.
Esimerkkejä kortieista löytyy Käpsän blogista.

Tässä rouvan visiittikortti

2007-02-18T14:46:00.000+02:00

Yksi kortti

2007-02-18T12:25:00.000+02:00

Tein yhden visiittikorttipohjan, jota pitäisi varmaan vielä justeerata. Saattaa olla, että löydän paremman fontin tekstille. Täytyisikö?

Uusvanhoja visiittikuvia

2007-02-18T11:38:00.000+02:00

Käpsä esitteli blogissaan kauniita, vanhoja visiittikortteja. Innostuimme Viivin kanssa ideoimaan aiheen tiimoilta uusia visiittikortteja sekä peräti museotapahtumaa.
Lupasin kokeilla uusien korttien kuvaamista täällä Nepotiassa. En kuitenkaan löytänyt sopivia vanhoja kuvia kotoa, joten jouduin vähän inspiroimaan. Nyt olisi mukava saada asiantuntevaa palautetta siitä, miten kuvausta kannattaa viilata.
Toteutin kuvat Erkan blogin kautta löytämäni hauskan Picnik-kuvankäsittelyohjelman avulla. Kiitokset Erkalle linkistä.

Tarinameemi

2006-12-15T09:48:00.000+02:00

Kameraveneen Mari sekä Neulekirppu haastoivat minut mukaan tarinameemiin. Kiitos teille, Mari ja Neulekirppu.
Ajatuksena on tehdä lyhyt tarina vähintään kolmen seuraamani blogin tekstistä. Ne, kenen lauseita käytän, on haastettu meemiin mukaan.
Tällaisen karmean tarinan sain aikaan:

Uni
Hän oli paikalla, muttei tuntunut olevan läsnä. Jack puolestaan etsii kuolleen miehen kirstua, jotta välttyisi omalta tuomioltaan. Nuoria gurkkuja, jotka eiwät wielä ole ehtineet wanhentua, kuoritaan wisusti ja leikataan sitten elikkä wiileskellään ohkosiksi lohoiksi. Ei, Hannu ja Kerttu, älkää menkö sisään!
Tilanne on vaikeutunut. Siinä sitten imetään savua ja syljeskellään...
Tähänkö lysti sitten loppuu?
Totta puhuakseni tämä ennenkuulumaton hoppuilu perustuu silkkaan väärinkäsitykseen.

Haastan siis Marian studion ja Nonon Marian, Ahmatin, Hansun, Kävelyllä, Populaarin, Sumean, Erkan ja Kaikenlaistan Viivin.

Perheyritykset eivät aina ole mukavia työpaikkoja

2006-11-03T16:52:00.000+02:00

Tänään luin Journalistista toimittaja Pekka Vehviläisen tekemän jutun "Kohtuuttomuus jatkuu kolmen lehtitalon töissä".
Voi että helpotti.
Kiitos jutusta, Journalisti ja Pekka Vehviläinen!

Karprintin ongelmista olen tiennyt, mutta Perhemediat Oy:n ja Urban Press Oy ovat olleet minulle tuntemattomia firmoja. Kovin oli tuttua tuo toimittajien tarina, samoin työnantajien menettelytavat ja asenteet.
Pienissä perheyrityksissä (ja jopa yhdistyksissä, joissa valtaa pitää vanha suku,) työntekijät ovat ehkä alttiimpia johdon mielivallalle kuin isoissa yrityksissä.
Tervetuloa keskustelemaan Nepotiaan myös siis ei-sukulaiset perheyritysten entiset ja nykyiset työntekijät.

Nepotian kieli

2006-09-06T09:06:00.000+03:00

Nepotiassa puhutaan omaa kieltä. Nepotian kieli vaikuttaa aluksi jotakuinkin samalta kuin se, mihin olemme tottuneet (ehkä hieman siivommalta, koska kirosanat puuttuvat), mutta tosiasiassa sanoilla saattaa olla aivan toisenlaisia, jopa päinvastaisia merkityksiä. Kirosanojen puuttuminen ei suinkaan merkitse sitä, etteivät nepotialaiset voisi tehostaa puhettaan. Nepotiassa on itse asiassa aivan oma kirosanarepertuaarinsa. Sen ymmärtämiseksi täytyy asua Nepotiassa melko kauan. Joku satunnainen Nepotian-kävijä saattaa käsittää asioita täysin väärin.
Nepotiassa on korkea koulutustaso. Nepotian vallanpitäjät osaavat halutessaan käyttäytyä erittäinkin kultivoidusti vierailijoita kohtaan.
On Nepotiassa häiriköitäkin, eräänlaisia hovinarreja, joille suodaan lupa puhua totuuksia muiden maiden asioista, mutta näihin narreihin suhtaudutaan virallisessa diplomatiassa tyyliin "koirat haukkuu, karavaani kulkee" tai vallanpitäjät antavat vieraiden valtioiden diplomaattien ymmärtää, että hovinarrit eivät missään tapauksessa edusta heitä. Tosiasiassa hovinarrien tehtävänä on kylvää uusia, ilkeitä ennakkoluuloja ja epäluuloja vallanpitäjien toivomalla tavalla. Jos hovinarri ylittää tietyn rajan ja alkaa irviä vallanpitäjiä, suurvisiiri tai tämän edustaja sanoo narrille tylysti: "Siinä on viisi hirttä poikki." Hovinarrejakin pistetään ulkoistamisuhan pelotteella toisinaan ruotuun.

Rahan ja vallan liitto

2006-08-17T15:10:00.000+03:00

Rahalla ei Nepotiassa voi ostaa valtaa. Nepotialaiset ovat äärettömän tarkkoja siitä, että he eivät ole ostettavissa. Nepotiassa syntyisi ennennäkemätön skandaali, jos kävisi ilmi, että joku on ostanut valtaa. Tämä pätee tietääkseni sekä kirjotettuihin että kirjoittamattomiin sääntöihin.
Ei kuitenkaan pidä siis kuvitella, että rahalla ei olisi merkitystä valtapelissä. Raha ja valta ovat kytköksissä toisiinsa myös Nepotiassa.
Palkkaa ja palkkioita maksetaan syntyperän mukaan. Tiettyihin sukuihin kuuluminen takaa työntekijöille paremmat palkat ja hienommat asemat kuin muilla on, tottakai.
Nepotia on rikas valtakunta. Sitä ei haittaa, että sillä on suhteellisen vähän yhteyksiä ulkovaltoihin. Se pärjää pitkälti omillaan.
Vaikka ulkovallat toisinaan arvostelevat Nepotian epädemokraattista ja epätasa-arvoista järjestelmää, ne tekevät sen tiettyä pieteettiä noudattaen, sillä Nepotia rahoittaa niiden monia hankkeita. Nepotian vaikutusvalta kansakuntien joukossa perustuu siis sen vaurauteen.
On tärkeää oivaltaa, että parempaa palkkaa saa, jos pääsee sukuun. On myös tärkeää muistaa, että suhteellisen huomaamattomat rahakirstunhoitajan hommat ovat vaikutsvaltaisia tehtäviä valtapelissä. Sukujen välillä käydäänkin jatkuvaa valtapeliä siitä, mikä klaani hallitsee holvia.
Kun päämääränä on pyrkiä kalifiksi kalifin paikalle, ei kannata pyrkiä rahaministeriksi Nepotiassa. Rahaministeriä ei koskaan valita Nepotian kalifiksi. Sen sijaan on viisasta säilyttää riittävän hyvät välit rahaministerin kanssa – hänhän voi muussa tapauksessa pudottaa pelaajan laudalta tai ainakin estää etenemisen.

Roistoja tarvitaan

2006-06-26T21:33:00.000+03:00

Nepotia-pelissä tarvitaan roistoa. Kirjoitetuissa säännöissä on ainoastaan yksi roisto. Kaikki muut ovat kirjoitettujen sääntöjen mukaan joko ystäviä tai sellaisia, jotka on voitettava samalle puolelle. Roisto on eräänlainen Musta-Pekka: konna, jonka tuntomerkit on helppo antaa ja josta kenelläkään ei ole epäilystäkään, onko kyseessä konna.
Kirjoittamattomissa säännöissä on kuitenkin aika liuta vihollisia. He eivät ole yhtä selkeitä Mustapekka-karikatyyrejä. Perinteisessä mielessä he eivät ole lainkaan rikollisia. Heidät tekee viholliseksi se, että he sattuvat olemaan väärään aikaan paikalla tai sattuvat olemaan etenijän tiellä. Ei pidä unohtaa, että kirjoittamattomien sääntöjen mukaan päämääränä on päästä kalifiksi kalifin paikalle. Jos joku kärkkyy samaa asemaa tai jostain muusta syystä on esteenä ja tientukkeena, hänet on saatava pelilaudalta tai hänet on saatava pois tieltä joka tapauksessa.

Sisäpiirikauppoja

2006-05-29T10:01:00.000+03:00

Sisäpiirikaupat ovat tärkeä kirjoittamaton sääntö Nepotia-pelissä. Mitä taitavammin niitä hoitelee, sitä pitemmälle pääsee.
Nepotiassa tosin sisäpiirikaupat useimmiten tapahtuvat naimakauppoina. Naida voidaan tietysti rahaa ja omaisuutta, mikä tuo arvostuksen nousua pelaajalle tosin kuin kirjoitetuissa säännöissä väitetään. Näiden sisäpiirin naimakauppojen erinomaisuus ei varsinaisesti ole taloudellista. Moni pelaaja sotkee jalkansa romanttisen rakkauden verkkoon. Mikään ei kuitenkaan ole Nepotiassa niin tuottoisa siirto kuin hyvin suunniteltu sisäpiirin naimakauppa. Ei kannata kompastua prinsessan sameisiin silmiin, kannattaa pikemminkin punnita hänen sukunsa. Tiukassa paikassa ja suurissa ratkaisuissa ei mikään vedä vertoja hyville sukulaisuussuhteille: Veri on vettä sakeampaa.

Nousu on mahdollinen

2006-05-08T18:18:00.000+03:00

Nepotiassa pääsy peruspelaajasta sisäpiiriläiseksi on mahdollinen. Sisäpiiriläisyydestä on kuitenkin vallalla monia väärinkäsityksiä. Ei pidä erehtyä luulemaan, että ammatikseen Nepotiaa pelaavat olisivat kaikki sisäpiiripelaajia, vaikka moni Nepotian ammattilainen erehtyy näin luulemaan.
Yleensä ammattipelaajille vuosien kuluessa valkenee, että se peli, jota he pelaavat, ei ole sama kuin joidenkin toisten ammatikseen Nepotiaa pelaavien. Ammattipelaajista osa pelaa yksinkertaisesti Nepotian pankkia, osa on ajautunut pelaamaan Aikaa, osa pelaa Valloitusta. Nepotian ydin on Valta. Ei kuitenkaan pidä luulla, että kaikki ammattilaiset pääsisivät sitä pelaamaan, eivät edes kaikki miehet. Naisilta Valta on kokonaan kielletty. Jatkossa pyrimme selvittämään tarkemmin sitä, millaisia tilaisuuksia tarjoutuu ja millaisia itse voi järjestellä.

Pelialusta

2006-04-13T20:26:00.000+03:00

Useimmat eivät etene peruspeliä pidemmälle. Moni aloittelija kuvittelee, että Nepotia on tylsää; jotkut pelkäävät pelaajaksi leimautumista. Osa pelaajista siirtyy näistä tai muista syistä muihin peleihin, osa turhautuu ja siirtyy pelaamaan pelkkää yksityistä Nepotian pankkia, joka on pelinä tylsä, mutta tuottaa säännöllisesti pelimerkkejä.
Kirjoitetut säännöt tekevät mahdolliseksi pelata valloituspeliä, jossa mainetta niittää pelaaja, joka tuo mukaan uusia pelaajia.
Kirjoittamattomien sääntöjen olemassaolon aavistaneista monet alkavat pelata aikaa: tarkoitus on säilyä pelilaudalla mahdollisimman kauan. Tämä on yksi pelin perusideoista. Moni luuleekin, että tämä on pelin varsinainen idea. On olemassa monia vielä kirjoittamattomia sääntöjä, joiden nojalla pelaaja voi täydeksi yllätyksekseen pudota laudalta.
Pelin varsinainen kiinnostavuus ja syvin tarkoitus on nimeltään valtapeli. Vaikka valtapelin olemassaoloa ei virallisissa säännöissä kerrotakaan, siihen kuitenkin viitataan kirjoitettujen sääntöjen rivien välissä. Valtapeliviittaus on kuitenkin jossain määrin obskurantti: lukija saattaa luulla, että valtapeli suuntautuu peliyhteisön ulkopuolelle. Tämä on kuitenkin hämäystä. Yhteisöllä on varjeltavanaan Suuren kalifin kultaharkkoaarre ja siksi kalifin vakanssi on valtapelin ytimessä. Kalifilla on aarrekammion avain. Valtapeliä voisi myös nimittää "Tahdon kalifiksi kalifin paikalle" -peliksi. On monia temppuja, joilla pelissä keikutetaan kalifin jakkaraa.
Valtapeli-levelille voivat päästä vain valan vannoneet miehet. Valan voi vannoa jo kirjoitettujen sääntöjen vaiheessa. Naiset eivät voi vannoa Nepotian valaa, mutta valantehneen miehen uskottu voi edetä erittäin korkealle pelissä.
Virtuaalisessa Nepotia-pelissä voi aivan hyvin valehdella sukupuolensa.

Osanottajat

2006-04-10T21:05:00.000+03:00

Osanottajien ryhmä on jossain määrin rajattu.
Pelaamaan päästäkseen täytyy läpäistä sisäänpääsytesti.
Pelaajia on kahden tasoisia: sisäpiiriläisiä, joilla on enemmän valtuuksia pelissä ja ulkojäseniä, joilla ei ole mahdollisuuksia edetä pelissä kovin korkeille tasoille.
Osanottajille selviää vasta pelin edetessä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta edetä korkeammille leveleille.
Naiset eivät voi edetä kovin korkeille leveleille.

Nepotiankävijöiden pelisivu

2006-04-10T13:09:00.000+03:00

Tervetuloa kirjoittamaan Nepotia-pelin sääntöjä te kaikki, jotka olette asuneet tai työskennelleet Nepotiassa.
Pelillä on pitkät perinteet, mutta sen sääntöjä ei ole kirjoitettu. Moni on pudonnut pelistä juuri siitä syyntä, ettei ole tuntenut sääntöjä. Itse asiassa pelin henkeen kuuluu, että joukossa on niitä, jotka eivät tunne sääntöjä.
Pelissähän on kahdet säännöt: ne, jotka ilmoitetaan ja ne, joita noudatetaan.
Mikäli et ole aivan varma, tiedätkö, mistä on kyse, voit käydä yhden Nepotia-spesialistin muistelmissa.